torstai 20. elokuuta 2015

Granny chic - mummolatyyli

Mummolatyyliä näkyy nykyään monesta paikasta, sitä löytyy lehdistä ja netistä useista blogeista. Voisi sanoa sen olevan tämän hetken muotia sisustuksessa. Olen huomannut tämän tyylin inspiroivan minuakin. Olen aina pitänyt vanhoista tavaroista, pitsiliinoista ja räsymatoista sekä rakastanut pelargonioita. Millä kaikella sitä nyt mitataan mikä on mummolalutyyliä, sitä en tiedä. Jokainenhan meistä sisustaa kotiaan omaan käyttötarkoitukseensa, itselleen ja perheelleen sopivaksi. Sinällään en ikinä ole ajatellut sisustavan jonkin tietyn tyylin mukaan, vaan enemmänkin fiiliksen pohjalta. Mikä näyttää ja tuntuu omalta ja on kotoista. Se, että verhot ja muut tekstiilit vaihtuvat useaan otteeseen vuoden aikana, on minulle enemmän vaihtelunhalua ja kodissa viihtymistä kuin sisustustrendien seuraamista. Mutta en voi kieltää, että sisustuslehtien ahkerana lukijana sieltä ei tarttuisi mukaan ajankohtaisia ideoita. On vaan niin ihana saada kotiin "uutta" ympärilleen ja puuhailla sen parissa. Näprätä ompelukoneen kanssa tai näpit liimassa.

Tämä mummolatyyli on mukavaa vaihtelua talossamme pitkään jatkuneen valkoisen maalaisromanttisen kauden jatkeeksi. Vaaleanpunainen on silti valkoisen ohella lempi sävyjäni sisustuksessa. Tänä kesänä on tosin jo hiipinyt muitakin värejä taloon (mikähän sekametelisoppa tästä syntyy). Sopiva sekoitus uutta, vanhaa ja uusvanhaa kuuluvat kotiimme. Tätä kerroksellisuutta on talossamme jo ja se vaan lisääntyy. Tässä tyylissä parhaat löydöt tehdään varmasti kirpputoreilta ja ostetaan käytettynä. Kirppareille vaan pääsen/ehdin nykyään harmittavan harvoin. Joistakin klassikoista minäkin toki haaveilen, mutta nimenomaan haaveilen tällä hetkellä. Ehkä jokin päivä kotiamme koristaa jokin Eero Aarnion suunnittelema sissustuselementti.

Olen joskus muistaakseni maininnut, ettei keltainen kuulu lempiväreihini (ei ainakaan kukkasissa), mutta mökillä kesällä ollessamme silmäni näkivät keltaisen kukallisen vanhan täkin ja sehän piti kotiin tuoda. Miksi muuten nykyään kaikki vuodevaatteet ovat valkoisia? Vanhat täkit ovat monesti kirjavia ja kauniita. Pesussa käynnin jälkeen tämä kaunokainen onkin ollut torkkupeittona olohuoneessa ja kovassa käytössä. Vähänkö oo ihana? Kaverikseen se sai vielä tuolin lapsuudestani. Jota ihan oikeasti kuopuksemme käyttää. Samalla kun asettelin peittoa olohuoneeseen, niin muistin keltaisen pompomin, jonka tein varmaan jo vuosi sitten, joten sekin piti kiikuttaa olohuoneeseen. Keltaisen pompomin seuraksi tein muutaman mustan ja valkoisen. Pientä piristystä!





Minun mummolatyylini syntyy tuon keltaisen täkin inspiroimana! Onhan meillä räsymattoja lattioilla, kukkakuppeja kaapeissa, ulkona kukkiva omat talvettamani pelargoniat ja vanhoja huonekalujakin löytyy lähes joka huoneesta, vaikka ne eivät näissä kuvissä teille näykkään :) Mielestäni tyyliä voi luoda ripauksena, en haluaisi asua mummolassa enkä museossa vaan kodissa joka on... mitä se nyt on... koti meidän perheelle! Vaikka nyt vähän mummottaakin :)

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Elämän parasta aikaa

Tässä väsyneen aamun ajatuksesta se sitten lähti. Olen yhden jos toisenkin kerran kuullut sanottavan, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Tai oikeastaan tätä samaa lausetta on toisteltu esikoisen syntymästä saakka. Pohdin vaan kun itse elän näitä ns. ruuhkavuosia, että onko tämä todella sitä. Kuinkahan moni kiireellistä lapsiperheenarkea elävä tajuakaan kokevansa siinä kaaoksessa elämänsä parasta antia. Mää ja tiiä, ei ehkä ihan kaikki veikkaan. Onko elämän paras aika rinnastettavissa lapsiin, en ihan usko sitäkään. Toki se on varmasti yksi onnellisimmista jaksoista elämässä. Väsyneenä ei monikaan äiti varmaan tätä tiedosta ja olo on kuin humalaisella vuosien univajeesta johtuen, niin elämänasennetta siinä saa hakea oikein kunnolla ja tuota lausetta kummastella. 

Samaan aikaanhan ne monesti sattuu elämässämme monenmoiset asiat. Saadaan lapsia,  rakennetaan taloa, suunnitellaan pihamaa ja tehdään se yhden kesän aikana, käydään töissä, hoidetaan parisuhdetta, ehkä myös autetaan niin vanhempia kuin kavereitakin yhdessä jos toisessa asiassa, pidetään koti siistinä ja perhe ruuassa, huolehditaan läksyt, kerho- sekä kouluasiat ja kausivaatteet lapsille, kouluttaudutaan, ettei jämähdetä paikoilleen, suunnitellaan hyvällä tuurilla häitä tai joitain muita juhlia, harrastaakin pitäisi jotain, eikö? Aika huimaa. Ei ole ihme, jos jokunen väsähtää kaiken tämän alle. Viime aikoina omassa ystäväpiirissäni olen huomannut monen pohtivan myös ystävien merkitystä tässä kaiken kiireen keskellä. Moni voi kokea, että ystävät lakkaavat pitämästä yhteyttä tai toisen asiat eivät vaan jaksa kiinnostaa, koska eletään eri elämänvaihetta. Ystävien kanssa eletty aika on kuitenkin kullan arvoista, vaikka hetki olisikin vaan se kahvikupponen tai puhelinsoitto. Itse saan olla iloinen, että ne tietyt ihanaiset ystävät ovat pysyneet ympärillä, vaikka yhteydenpito on välillä ollutkin vähäistä.

Tuon elän elämäni parasta aikaa lauseen lisäksi yksi ihan tuntematon ihminen kertoi minulle, että nyt pitää tehdä kaikkea mahdollista kun lapset ovat pieniä, silloin ihminen saa kaikkea aikaiseksi. Kuulemma kun hieman lapset kasvavat ja omaa aikaa olisikin enemmän niin  silloin ei saa enää aikaiseksi juuri mitään. En tiedä onko tuossa ajatuksessa perää, voi ollakin. Tässä ainakin yritän parhaani :) 

Oma arkemme muuttui tällä viikolla, niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä. Esikoisemme aloitti eskarin ja muut ollaan haettu hieman uutta rytmiä päiviin. Yhden puuttuessa joukosta homma hieman muuttui. Olen siitä iloinen, että saan olla kotona lasten kanssa. Mutta toki välillä mietin tulevaisuuden työkuvioitakin, sitä oravanpyörää mikä pyörii lujaa vauhtia. Siihen pyörään pitää joskus kyytiin hypätä, mutta onneksi se hetki ei ole vielä. Joten nyt pitää nauttia tästä elämäni parhaasta ajasta!

Jaahas nyt rupeaa kuulumaan sen verran elämänääniä olohuoneesta, että parempi ruveta laittamaan ruokaa näillä kolmelle elämäni tahtipuikolle :) Mukavaa sunnuntaita ja tulevan viikon aloitusta kaikille!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Valkoista mustalla

No nyt on olohuoneessa mustat verhot ja mitä useampi päivä kuluu, niin sitä enemmän niistä pidän. Muutama uusi tyynynpäällinenkin pääsi sohvalle. Muitakin mustia sisustusjuttuja on suunnitteilla kun vaan saan aikaiseksi toteuttaa niitä... Mustasta puutuolista haaveilen myös, tai jonkun tuolin maalaamisesta mustaksi. Se tuoli vaan puuttuu vielä. Pitää toria kyttäillä, jos se sopiva yksilö tulisi vastaan.

Ensimmäiset omat ruusuni avautuivat ja niitä olenkin ihastellut muutaman päivän. Tällä hetkellä kukkii ainoastaan tummanpunaiset, muita värejä odotellaan vielä. Mieheni ukin vanhan pöydän kannoin olohuoneeseemme takaisin varastosta. Kun piti ruusulle pöytä saada :) Tämä pöytä otettiin meille väliaikaiseksi pöydäksi esikoisemme ristiäsiin, koska jokin pöytä piti olla kastemaljan alle ja sille tiellä se jäi. Kalustemaali on kestänyt kovaa ajoa pikkuautoilla ja hakkaamista leikeillä oikein urakalla. Ja tosiaan varastossa pöytä vanhus kävi välillä olemassa ja nyt palasi taas paikalleen, ehkä väliaikaisesti... Näillä tunnelmilla mennään kohti uutta viikkoa!






Paistoin sen suunnittelemani mustikkapiirakan ja tekaisin myös miehen toivoman mansikkakakun, mums! Mustikkapiirakkaan etsin uutta ohjetta netistä ja tällä reseptillä tuli niin mahdottoman hyvää, jotta ei pilaantumaan jäänyt :)

Mustikkarahkapiirakka

Pohja:
100 g sulaa voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 dl maitoa 
1 purkki (250g) maitorahkaa
1 kananmuna
1 dl sokeria 
1 tl vaniljasokeria

mustikoita noin 3 dl

Pohja-aineet sekoitetaan keskenään (viimeisenä lisätään jauho-leivinjauheseos) ja laitetaan jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. Täyte aineet sekoitetaan keskenään, paitsi ei mustikoita. Painellaan pohja voideltuun vuokaan (noin 24 cm) vehnäjauhojen avulla. Laitetaan mustikat pohjalle ja lopuksi kaadetaan täyteseos päälle. Paistetaan uunissa 200 asteessa 40 minuuttia.



torstai 6. elokuuta 2015

Koli & mökkeilyä ja ihanuutta palata kotiin!


Meidän perheessä ollaan retkeilty ja mökkeilty. Yhden päivän vietimme Kolilla Suomen kansallismaisemissa. Edellisestä käynnistäni siellä olikin jo tovi vierähtänyt ja pojille kerta oli elämän ensimmäinen. Evästeltiin Ukko-Kolin huipulla ja kierreltiin missä nyt rattaiden kanssa päästiin jotenkin menemään. Hyvät oli maisemat ja päiväretki paikkana vallan mainio. Kotiin tuomisina täältä tarttui iloisen mielen lisäksi Kolin myymälästä sieni- ja kala-aiheiset isot kortit, jotka pääsevät vähän semmoiseksi sesonki rekvisiitaksi jonnekin päin taloa.




Mökillä hujahtikin sitten usempi yö, välillä pistäydyttiin vaan kiireellä kotona ruokkimassa elukat ja kastelemassa kasvihuone. Risut ja ruohonleikkuri saivat taas kyytiä. Ja ulkohuussin tyhjennyskin koki sukupolvenvaihdoksen, kun tyhjensin sen. Tämän sanoisinko vähän pa***n tuoksuisen tehtävän on tähän asti hoitanut äitini. No nyt on uusi kompostivessa rakenteilla, joten jospa hajuhaitoistakin päästäisiin eroon tulevaisuudessa. Keräsin hieman mustikoita pakkaseen ja osan jätin jääkaappiin odottamaan. Aamupuuron päälle niitä jo laitoinkin ja suunnitelmissa olisi paistaa mustikkapiirakka. Jokin hyvä ohje täytyy etsiä. Mies tilasi mansikkakakkuakin, joten meillä taitaa olla herkuttelupäivä tiedossa. Kuhan vaan tämä leipuri nyt hommansa hoitaisi...


Eilen illalla oli kyllä melkoisen ihanaa tunne palata kotiin, juoksevan veden ja sähköjen pariin. Home sweet home! Muutaman yön kun on poissa kotoaan niin jopa kotityötkin kiinnostaa enemmän. Tänään onkin jo pyykkikone pyörinyt ja imurikin vilahtanut lattialla. Verhokangaspakettikin oli saapunut ja nyt olohuoneen ikkunassa roikkuu jo 10 metriä mustaa hieman läpikuultavaa kangasta. Vähän niin kuin maistiaisena se siinä riippuu. Ei ehkä ollut ihan rakkautta ensi silmäyksellä, mutta mutustelen näkyä muutaman päivän ennen kuin käynnistän ompelukoneen. Samaisessa paketissa saapui myös pyöreä matto, joka taas oli heti mieleinen ja pääsi sille varattuun paikkaan. Tilasin kankaat ja maton Ellokselta hyvällä alennuksella. Alla kuva uudesta matosta.


Miehen mielipide, jota siis kysyin, oli uudelle mustalle kankaalle lyhyt ja ytimekäs ok. Joten uskallan työstää asiaa eteenpäin. Hän on tottunut tähän verhojen yms. vaihtorumbaan vuosien saatossa, mutta koska koti on meitä kaikkia varten mielipidettä välillä kysyn häneltäkin. Tänään meinasin kaivella myös varastosta yhdet vanhat verhot ja tutkia saisinko niistä tuunattua ruokailutilaan uudet verhot. Ne ovat aitoa retroa joltain menneeltä vuosikymmeneltä :)

Nyt varmaan pitänee aloittaa etsimään sitä mustikkapiirakkanohjetta. En ole aikoihin kyseistä herkkua paistanut, joten katsotaan millaisen saan aikaiseksi päiväkahville. Ihanaa elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!