sunnuntai 16. elokuuta 2015

Elämän parasta aikaa

Tässä väsyneen aamun ajatuksesta se sitten lähti. Olen yhden jos toisenkin kerran kuullut sanottavan, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Tai oikeastaan tätä samaa lausetta on toisteltu esikoisen syntymästä saakka. Pohdin vaan kun itse elän näitä ns. ruuhkavuosia, että onko tämä todella sitä. Kuinkahan moni kiireellistä lapsiperheenarkea elävä tajuakaan kokevansa siinä kaaoksessa elämänsä parasta antia. Mää ja tiiä, ei ehkä ihan kaikki veikkaan. Onko elämän paras aika rinnastettavissa lapsiin, en ihan usko sitäkään. Toki se on varmasti yksi onnellisimmista jaksoista elämässä. Väsyneenä ei monikaan äiti varmaan tätä tiedosta ja olo on kuin humalaisella vuosien univajeesta johtuen, niin elämänasennetta siinä saa hakea oikein kunnolla ja tuota lausetta kummastella. 

Samaan aikaanhan ne monesti sattuu elämässämme monenmoiset asiat. Saadaan lapsia,  rakennetaan taloa, suunnitellaan pihamaa ja tehdään se yhden kesän aikana, käydään töissä, hoidetaan parisuhdetta, ehkä myös autetaan niin vanhempia kuin kavereitakin yhdessä jos toisessa asiassa, pidetään koti siistinä ja perhe ruuassa, huolehditaan läksyt, kerho- sekä kouluasiat ja kausivaatteet lapsille, kouluttaudutaan, ettei jämähdetä paikoilleen, suunnitellaan hyvällä tuurilla häitä tai joitain muita juhlia, harrastaakin pitäisi jotain, eikö? Aika huimaa. Ei ole ihme, jos jokunen väsähtää kaiken tämän alle. Viime aikoina omassa ystäväpiirissäni olen huomannut monen pohtivan myös ystävien merkitystä tässä kaiken kiireen keskellä. Moni voi kokea, että ystävät lakkaavat pitämästä yhteyttä tai toisen asiat eivät vaan jaksa kiinnostaa, koska eletään eri elämänvaihetta. Ystävien kanssa eletty aika on kuitenkin kullan arvoista, vaikka hetki olisikin vaan se kahvikupponen tai puhelinsoitto. Itse saan olla iloinen, että ne tietyt ihanaiset ystävät ovat pysyneet ympärillä, vaikka yhteydenpito on välillä ollutkin vähäistä.

Tuon elän elämäni parasta aikaa lauseen lisäksi yksi ihan tuntematon ihminen kertoi minulle, että nyt pitää tehdä kaikkea mahdollista kun lapset ovat pieniä, silloin ihminen saa kaikkea aikaiseksi. Kuulemma kun hieman lapset kasvavat ja omaa aikaa olisikin enemmän niin  silloin ei saa enää aikaiseksi juuri mitään. En tiedä onko tuossa ajatuksessa perää, voi ollakin. Tässä ainakin yritän parhaani :) 

Oma arkemme muuttui tällä viikolla, niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä. Esikoisemme aloitti eskarin ja muut ollaan haettu hieman uutta rytmiä päiviin. Yhden puuttuessa joukosta homma hieman muuttui. Olen siitä iloinen, että saan olla kotona lasten kanssa. Mutta toki välillä mietin tulevaisuuden työkuvioitakin, sitä oravanpyörää mikä pyörii lujaa vauhtia. Siihen pyörään pitää joskus kyytiin hypätä, mutta onneksi se hetki ei ole vielä. Joten nyt pitää nauttia tästä elämäni parhaasta ajasta!

Jaahas nyt rupeaa kuulumaan sen verran elämänääniä olohuoneesta, että parempi ruveta laittamaan ruokaa näillä kolmelle elämäni tahtipuikolle :) Mukavaa sunnuntaita ja tulevan viikon aloitusta kaikille!

2 kommenttia: