Luovuuden herättelyä

Taas se iskee tajuntaan ja kovaa, että jotain pitää saada tehtyä! Vaikka haravaa on heilutettu, risuja kannettu ja kaikkea muuta pihalla touhuttu pakollisten kotihommien ohella. Silti päässäni pyörivät isot rattaat, mitä kaikkea pihalla voisi tehdä. Entäpä sisällä. Huonekalu projektejakin odottaa jonoksi asti. Olisi hiottavaa ja maalattavaa. Mistähän aloittaisi. Puusohva, ruokapöytä, tuoli... Huomenna meille kotiutuu yksi uusi tai no oikeastaan vanha pöytä. Uusi minulle! Pitääköhän sitä maalata... Varmaan pitää kiltisti aloittaa jostain, ei kai ne muuten etene?

Yksi vanha hylly pitäisi laittaa kasvihuoneeseen. Kanalan kuistille jo kannoimmekin mieheni kanssa yhden vanhan liinavaatekaapin. Jonka ostin ihan muuhun käyttötarkoitukseen, mutta ulkona säilytyksen johdosta tuoksut olivat sen verran vahvat, ettei kaappi saanut lupaa astua sisälle taloomme. No nyt se on kanalan kuistilla, sinne on hyvä piilottaa rehut, vesikannut ym tarpeellista. Avasin kaapin toisen oven ja laitoin kaappiin kanoille pesän, voivat munia siis ulkoilmasta nauttien. Hih! Ja nyt kanarouvat munivat nimenomaan vaan ulkona olevaan pesään! Ymmärtävät hyvän päälle :)

Kot kot!

Yksi ilta saimme nauttia pihallamme temmeltävistä oravanpoikasista. Heistä oli pakko saada kuva. Kaksi sain ikuistettua samaan kuvaan. Aivan hurmaavia luonnoneläimiä. Pojatkin seurasivat oravan poikasten leikkejä hymyissä suin. 

Välillä on ihana pysähtyä nauttimaan vaan siitä näkymästä tai hetkestä. Luonto on nyt niin kaunis. Muistakaa nauttia! Kun hetken odottaa niin kiirekin menee ohi :)

Kierrätystä puutarhassa

Pidän ajatuksesta, että vanhat tavarat saavat uuden mahdollisuuden, uuden elämän. En ehkä ole mikään himokierrättäjä, mutta yritän parhaani. Toisen roska on toisen aarre! Viime kesänä mieheni sai tätä asiaa todistaa, kun peräkärriin nostelin toisen hylkäämää hetekaa. No nyt heteka on lepopetinä paviljongissamme. Pihalla on hauska ideoita kaikkea uutta käyttöä vanhoille tavaroille. Siskoni vanhat sängynjouset ovat köynöstukina kasvilavalla ja ompelukoneenjalat pöydänjalkoina... Linnunpelätin sai tänä vuonna päällensä minun vanhan mekon. Pää häneltä vielä puuttuu, muuten on oikein menevä lady tuolla kasvilavan vierellä.

Tämä kierrätys ja mummolan aarteiden metsästys tuntuu olevan tällä hetkellä jonkun sortin trendi. Mutta mielestäni erittäin hyvä sellainen. Ainakin moni sisustuslehti pursuaa mummoilua ja retroilua. Ollaanko tästä "valkoinen koti trendistä" siirtymässä mummoiluun? Mummolatyyli jollain tavalla houkuttaa minua muutenkin. Mutta taidan tyytyä tällä hetkellä näihin muutamaan räsymattoon ja kukkakuppeihin. 

Mökillä viikonloppuna käydessämme käteeni tarttui äidilleni lahjaksi ostamani kierrätykirja, joka pursuaa kierrätysideoita nimenomaan puutarhaan. Jos et ole kirjaan törmännyt ja aihe kiinnostaa voin lämpimästi suositella. Kirjassa on humoristisiakin ratkaisuja, mutta paljon todella käytännöllisiä ja kauniita ideoita. 

Päivämme ovat hujahtaneet ulkona ja illat tuppaavat hieman venymään myöhään, kun ei vaan malttaisi sisälle tulla. Eilen illalla möyrysin kukkapenkeissä ja kasvit taas muuttivat... Lapsetkin ovat löytäneet ihan uuden riemun ulkoleikkeihin, kun sää lämmennyt hieman. Isommat pojat keksivät leikkejä ja touhuja keskenään todella hyvin. Tänään paistoin välipalle lettuja kiitokseksi kilteille pojille :) On joskus vaan mukavaa seurata kun leikit sujuu ilman pahempaa riitelyä ja mekkalaa. Tämän aamun aikainen herätys Herra yksi veen kanssa alkaa painamaan silmäluomia ja muutama sisustuslehtikin odottaa sohvan nurkassa, niille omistan seuraavan puolituntisen ja sitten kohti höyhensaaria...zzzz

Linnunpelättimen suunnittelua

Varsinainen touhupäivä takana, joka huipentui linnunpelättimen suunnitteluun. Ei mennyt minuutit hukkaan tässäkään päivässä. Aamulla touhusin keittiössä muutaman tunnin ja sen jälkeen varaston järjestelyn kimppuun. Olen tätä asiaa siirtänyt ja siirtänyt eteenpäin, mutta tänään tartuin toimeen. Totesin ettei talvikenkien ynnämuun tavaran lisäksi pöydälle enää muuta mahdu. Mieheni teki minulle varastoon oman työtason, pöydän joka on koko varaston levyinen taso. Tähän on yllättävän kätevä jättää kaikki varastoon menevä tavara, nopasti vaan siihen oven pieleen odottamaan seuraavaa siirtoa. No nyt niitä siirtoa odottavia tavaroita vaan oli ja paljon. 

Tästä järjestelystä kimmokkeen saaneena aloin hinnoittelemaan kirpparille myyntiin meneviä tavaroita, sekin asia eteni viiden pussillisen verran. Vielä hinnoittelua odottaa määrittelemätön kasa vaatteita vaatehuoneen nurkassa. Ne saavat odottaa seuraavaa sadepäivää. Vaatteita hinnoitellessani rupesin miettimään piha juttuja ja linnunpelätintä. Viime keväänä tein ensimmäisen kerran kasvimaalle linnunpelättimen. Vaatteet sille kävin ostamassa paikallisesta kierrätykeskuksesta. Mutta nyt kun tätä rättiä on kasatolkulla nurkissa, niin miksi en pukisi pelätintä omiin vaatteisiini? Hih, joten niimpä tänä vuonna kasvimaan laitaa saa koristaa hieman ehkä naisellisempi linnunpelätin, Neiti Hienohelma. Samaan syssyyn etsin kirppari kasasta käsilaukun ja mekon linnunpelättimelle. Olisikohan jotain joutavaa koruakin... Ei kai karkaa tämä homma käsistä? Katsotaan mitä perheemme isännät tuumaavat kuhan pelätin ilmestyy elämään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten tänään suunnittelua ja huomenna toteutus!

Kerrottakoon vielä hauska tapahtuma viime keväältä. Tein tosiaan linnunpelättimen ja samana päivän pihalla kulkiessani säikähdin sitä, hah! Sain nauraa makeasti itselleni!

Äitiyden ytimestä

Aamulla en ollut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa, se oli kahdeksan. Siis meidän lapset osaakin joskus nukkua! Kerrottakoon, että meillä ollaan oltu aina aamuvirkkuja. Kello viisi-kuusi on tässä talossa se normaalimpi heräämisaika. Siis monesti jo ennen kuin kukkomme Herra Hermanni Hakkarainen kiekaisee. Aika mukava päivän aloitus, vaikka ulkona sää ei ollutkaan niin mukava. Vettä satoi koko päivän, joten saimme keskittyä mm. vesivärittelyyn ja valokuvien järjestelyyn.

Mehua, muroa, puuroa, maitoa, kakkaa... Niitä kaikkia olen tänään siivonnut lattioilta. Elämä ei ole pelkkää kiiltokuvaa, ei todellakaan. Iltapalalla nostin jo kädet ylös ja annoin olla. Siivoan loput sitten kun saan kolme lasta unille. Siellä ne nyt tuhisevat, ne päivämme riiviöt ja päivämme aarteet. Vaikka tämän hetkinen elämänvaiheemme tuntuu aika ajoin kaaokselta ja suorittamiselta, tunnen valtavaa ylpeyttä kolmesta pojastamme. Ja onnea kaikesta mitä meillä on. Kumpa aina osaisi sen kaatuneen puuron ja maitomukin takaakin ajatella positiivisesti. Lapset ovat kuitenkin niin lyhyen hetken pieniä. Veikkaan, että näitä vuosia tulee vielä ikävä! Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi kuopuksemme kastajaisista. Vuosi, minne se meni?

Siivousta koko perheen voimin ja loppu päivä multatouhuja pihalla

Ihana hetki siivouksen jälkeen kun koti on puhdas! Tänään siivottiinkin koko perheen voimin. Totesin jälleen kerran, että tavaroita voi kyllä löytyä sieltä missä niiden ei kuuluisi olla. Sateenvarjot keittiöstä, värikynät eteisestä ja sukkia aivan joka paikasta, murrrr! Mutta nyt ne ovat ainakin hetken oikeilla paikoillaan ja legotkin ovat kopassaan ja kaapissaan. Välillä vaan luulen, että niitä kasvaa meillä. Tuntuu, että joillain tavaroilla on jalat, kun ne kulkevat ja ne jalat kuuluvat yksi vuotiaalle juuri kävelemään oppineelle pikku miehelle. Hänestä on vissiin vaan niin mukavaa kannella kaikkea toisiin paikkoihin. 

Siivoilun jälkeen perheemme pienimmän ollessa päiväunilla, sain täytettyä mullalla kaivamani kukkapenkin kasvihuonealueen aidan viereen. Siirsin tähän piiiitkään penkkiin vuorenkilvet toisesta kukkapenkistä. Nyt sitten sinne pitää saada täytettä... Vanhin poika kysyi miksi kasvit muuttavat? Niin tosiaan ne muuttavat! Nyt kun piha on ollut muutaman vuoden nykyisellään, alkaa uudelleen miettimään mitä voisi hankkia tai mikä ei ollutkaan tuossa niin hyvä... Eli kasvit muuttavat!

Iltapäivällä vielä käytiin puutarhalla. Viimein sain ostettua sen syreenin (jota olen monta vuotta miettinyt) ja se piti heti istuttaa maahan kotiin saavuttuamme. Pojat leikkivät terassilla onneksi sen aikaa ja pienin tutki leikkimökkiä isolla innolla, joten äiti sai touhuta vielä hetken sormet mullassa. Muutaman villiviininkin tökkäsin maahan, kasvihuonealueen kaariportin juureen. Jos tänä kesänä minulla olisi se kauan kaipaamani köynösportti. 

Näin keväällä ulkona viihtyisi vaikka miten myöhälle, mutta näin lapsiperheessä on aivan pakko sisäistää itsensä ja hoputtaa väki iltatoimille. Vielä vähän ideointia äidin iltaan ennen kuin luovutan nukkumatin mukaan itseni. 

Näin jokin aika sitten Unelmien talo & koti lehdessä idean, jossa jouluvalosarjaan oli laitettu muffinssivuokia. Ja niimpä semmoinen piti tekasta. Toisen samantyylisen meinasin vielä tehdä yläkertaan meidän makkariin. Hauska ja helppo idea!

Huomenna mökkeilemään, joten laukkuja pitäisi vielä jaksaa pakkailla. Joten pakkaamaan mars! Sitten saa tulla nukkumatti...

Miten hillitä tätä keväthulluutta?

Eilinen Äitienpäivä meni minulla pylly pystyssä pihalla touhutessa. Tartuin lapioon isolla innolla ja kavoinkin kasvihuonealueen aidan vierustaan kapean pitkän ojan. Tarkoitukseni tämän pintamaan poiston sekä uuden mullan lisäämisen jälkeen laittaa kasvamaan ainakin vuorenkilpeä ja ehkä  kauan kaipaamani syreenin. Kasvihuone alueemme on aidattu johtuen kanoistamme, jotka taapertavat kesäisin irti ja sotkevat kasvilavat jne suurella todennäköisyydellä mikäli sinne pääsevät. Tänä aamuna herätessäni mietin, että taisin kaivaa koko yön unissanikin ja suunnitella piha juttuja. Asiaa ei varmaan helpottanut, että olen monena iltana suorastaan ahminut lukea puutarhalehtiä ennen nukkumaan menoa. Se pieni oma hetki iltaisin on kullan arvoinen sohvan nurkassa lehtipinon kanssa.

Olen joskus aikaisemminkin ihmetellyt tätä puutarhahulluutta näin keväisin (ja myös pitkin kesää). Mikä kumma keväisin vinksahtaa päässä? Tottakai kevättä kovasti odotan joka vuosi, mutta vaikka kuinka kuvittelen, että tänä vuonna mennään vähemmillä esikasvatuksilla jne se ei vaan toteudu. Hyvä esimerkki oli vuosi sitten kun talossamme oli aivan pieni vauva, puhuin etten laita kuin vähän esikasvatusta vaativia kasveja, ööö lopulta yritin kastajaisten aikaan piilotella reilua sataa multapurnukkaa jonnekin! Eli ei toteudu ei... Voin ehkä nyt luovuttaa ja ajatella tämän olotilan ja touhun kuuluvat aina  kevääseen. En ole ainut tämän hulludenlajin kantaja.

Huomaan tiettyjä asioita tekeväni samalla tavalla kuin lapsuudenkodissani. Ja oma äitini onkin hyvä esimerkki puutarhaihmisestä. Hän on aina touhunnut ja laittanut pihaa, joten varmaan innostukseni kumpuaa myös sieltä. Ja taitaa se kipinä olla perheessä muillakin. Tietyllä tavalla toivon saavani innostukseni joskus tulevaisuudessa tarttumaan myös mieheeni ja voisimme sitten vanhoina hoitaa yhdessä puutarhaa enemmänkin :)

Ihanaa kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy. Eilen illalla poika totesi nukkumaan menneessään, on kuin päiväunille olisi käymässä. Oli niin ihanan valoisa ja lämmin ilta. Lapset vissiin saivat sen verran ulkoilua, että omatoimisesti olivat jo ennen kahdeksaa nukkumaan menossa. Pienet väsyivät koko päivän ulkoiluista. Eilen nypin vielä ennen iltapesuille menoa rikkaruohoja lampemme rantahiekasta ja sain sitäkin asiaa eteenpäin. Luulen sen olevan yksi asia joka pihahommissa minua kiehtoo, näkee heti kättensä jäljet puutarhassa. Se on palkitsevaa!

Poikien pihaseikkailut

Kolmen touhukkaan pojan äitinä on välillä käytettävä mielikuvitusta, jotta päivämme eivät olisi aina yhtä ja samaa. Tietyt rutiinit on oltava ja niistä pidetään kiinni aika tiukasti, mutta silti kaipaan päiviimme jotain touhua ja luulen sen tarttuvan myös lapsiini. Pojat lähtevätkin kanssani touhuamaan milloin mitäkin aika ennakkoluulottomasti. Ikä asettaa tällä innostuksen kestolle vaan rajat. Pienimpiä ei äidin piiperrrykset jaksa kiinnostaa kauhean kauaa... Ja joskus kun komennan poikia rauhoittumaan, pitäisi varmaan ensin rauhoittua itse ja istua alas. On ehkä huono tapani touhottaa aina jotain. Joutenolo on välillä ihanaa, mutta välillä se on minulle melkoisen vaikeaa. Jos en tee mitään niin ainakin suunnittelen jotain...

Viimeisin ajatukseni on muokata lasten leikkimökin ympäristöä jollain tavalla "seikkailualueeksi". Jotain pientä lisää sinne alueelle, jossa on jo lapsille leikkimaja ja liukumäki. Eilen tekastiin pikaseen poikien kanssa tiipii. Vanhat heinäseipäät kepeiksi ja mummon vanhat lakanat pääsivät käyttöön. En rupea hienoilemaan uusilla kankailla ja eipähän sitten sureta, jos rikki menee tai likaantuu. Voi viskata pois surematta. Samoista kankaan tilkuista tein viirinauhan. Pitää vielä lakanapinkkaa kaivella ja tehdä joku peitto "lattiaksi" telttaan, kuhan vaan hieman maa kuivahtaisi. Äitini antaa minulle aina kaikki käytöstä poistuvat lakanat jne. Minä monesti keksin niille uusiokäyttöä. Yhdet hänen lakanat roikkuvat eteisessämme verhoinakin...

Lasten käytettynä ostetut keinut ovat myös menossa tänne alueelle, kuhan vaan saadaan niiden paikka raivattua. Hieman tuo ulkosaunan rakennusprojekti sotkee tässä asiassa, kun on hirsikasoja täällä päin pihaa. Kaikki ajallaan. Olen niin ylpeä miehestäni joka veistää saunaa hirsi kerrallaan, kyllä tulee upea sauna ja saunatupa. Ja vaikka sauna on vasta rakenteilla, voisi kuvitella sen olleen siinä jo vuosikymmeniä. Vanhoista hirsistä saa hienoa jälkeä.

Saa nähdä onko teltassa sitten leikkijöitä alku innostuksen jälkeen. Lapsilla kun tuppaa se mielenkiinto loppumaan aika lyhyeen. Talon ympäristö, metsä, purot ja kaikki ovat niitä  heidän seikkailupaikkojaan. Silti mielestäni on kiva, että pihassa on jokin alue nimenomaan pienelle väelle. Eilen vanhin poikani jo kyseli, että saadaanko me sinne oma kasvimaakin :) Tottakai, jotain pitää laittaa kasvamaan myös leikkimajan luoksi. Eli niillekin pitää suunnitella paikka.

Olen kerännyt ideoita "lapselliseen pihaan" netistä. Saa nähdä mitä kaikkea ehdin ja pystyn toteuttamaan... Alla olevat ideakuvat poimittu Pinterestistä.

Huomenna jos tarttuisi vasaraan tai ainakin lapioon. Mutta sitä ennen vähän puutarhalehden selausta ja huomisen aamun odotusta. Ihanaa Äitienpäivä! Saan nukkua ja saan aamupalaa vuoteeseen, sitä kannattaa vuosi odottaakin!

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!

Päiväni Supersankarina!

Menneenä viikonloppuna vietimme keskimmäisen lapsemme synttäreitä Batman teemalla. Supersankarit tuntuvat olevan ainakin poikien hullutus aina jossain vaiheessa! Tykkään todella näitä synttäreitä touhuta ja laittaa, mutta toisaalta olen nyt kiitollinen, että kaikki tämän perheen lastensynttärit ovat tältä vuodelta ohi. Kolme poikaa ja kolme peräkkäistä kuukautta kemuja! Jokaisella oma teema ja omat toiveet. Paitsi pienimälle sai äiti päättää ne asiat, hän kun ei itse vielä osaa kiinnostuksen kohteitaan sanoiksi pukea. Tänään tajusin, ettei päivänsankarista tullut otettua ns. virallista synttärikuvaakaan juhlapäivänä. Joten pitää napsia kehityskelpoinen kuva joku päivä. Vaikka aika harvoin se hyvä otos itse sankarista juhlapäivän riennoissa saadaankaan otettua. Monesti lapsen kuvaaminen onnistuu paremmin hieman rauhallisemmalla hetkellä.

Viikonloppuna sai juhlia lapset ja aikuiset. Oli ihanaa viettää aikaa koko perheen kanssa, joka saapui yökylättelemään meille. Sai turista ja purista kuulumisia ja olla vaan. Pienen väsymyksen saattelemana menikin sitten sunnuntai ja tänään intoa puhkuen touhusimme pihalla lähes koko päivän, sai kasvihuone kuurauksen ja lehdet haravalla kyytiä. Pojatkin viihtyivät hyvin pihalla, hieman kinastellen kylläkin. Ennen lapsia minulle aina kerrottiin, että lapset kannattaa tehdä lyhyillä ikäeroilla, jolloin heistä on seuraa toisilleen. Kukaan ei vaan kertonut, että silloin he myös kinastelevat aika tavalla :) Mietteliäänä jo poikien teini-ikää odottelen...

Tänään kalenteria tutkiessani huomasin, että tulevana viikonloppuna juhlimme äitejä. Voinkin odottaa tulevaa sunnuntaiaamua hymyssä suin. Saan nukkua niin pitkään kuin tahdon ja saan aamupalan vuoteeseen. Ainakin kerran vuodessa. Huokaan niin tyytyväisenä. Pieni ilo varmaan jollekin toiselle, mutta niin valtava ilo minulle. Siinäpä sitä sitten mietittävää, mitä äitienpäivälahjaksi? Äideillä kun tuppaa olemaan jo kaikkea... Ainakin kortti tai jotain muuta mukavaa pitää askarrella.  Ja toivoisikohan sitä itsekin jotain lahjaa :)