maanantai 11. toukokuuta 2015

Miten hillitä tätä keväthulluutta?



Eilinen Äitienpäivä meni minulla pylly pystyssä pihalla touhutessa. Tartuin lapioon isolla innolla ja kavoinkin kasvihuonealueen aidan vierustaan kapean pitkän ojan. Tarkoitukseni tämän pintamaan poiston sekä uuden mullan lisäämisen jälkeen laittaa kasvamaan ainakin vuorenkilpeä ja ehkä  kauan kaipaamani syreenin. Kasvihuone alueemme on aidattu johtuen kanoistamme, jotka taapertavat kesäisin irti ja sotkevat kasvilavat jne suurella todennäköisyydellä mikäli sinne pääsevät. Tänä aamuna herätessäni mietin, että taisin kaivaa koko yön unissanikin ja suunnitella piha juttuja. Asiaa ei varmaan helpottanut, että olen monena iltana suorastaan ahminut lukea puutarhalehtiä ennen nukkumaan menoa. Se pieni oma hetki iltaisin on kullan arvoinen sohvan nurkassa lehtipinon kanssa.

Olen joskus aikaisemminkin ihmetellyt tätä puutarhahulluutta näin keväisin (ja myös pitkin kesää). Mikä kumma keväisin vinksahtaa päässä? Tottakai kevättä kovasti odotan joka vuosi, mutta vaikka kuinka kuvittelen, että tänä vuonna mennään vähemmillä esikasvatuksilla jne se ei vaan toteudu. Hyvä esimerkki oli vuosi sitten kun talossamme oli aivan pieni vauva, puhuin etten laita kuin vähän esikasvatusta vaativia kasveja, ööö lopulta yritin kastajaisten aikaan piilotella reilua sataa multapurnukkaa jonnekin! Eli ei toteudu ei... Voin ehkä nyt luovuttaa ja ajatella tämän olotilan ja touhun kuuluvat aina  kevääseen. En ole ainut tämän hulludenlajin kantaja.

Huomaan tiettyjä asioita tekeväni samalla tavalla kuin lapsuudenkodissani. Ja oma äitini onkin hyvä esimerkki puutarhaihmisestä. Hän on aina touhunnut ja laittanut pihaa, joten varmaan innostukseni kumpuaa myös sieltä. Ja taitaa se kipinä olla perheessä muillakin. Tietyllä tavalla toivon saavani innostukseni joskus tulevaisuudessa tarttumaan myös mieheeni ja voisimme sitten vanhoina hoitaa yhdessä puutarhaa enemmänkin :)

Ihanaa kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy. Eilen illalla poika totesi nukkumaan menneessään, on kuin päiväunille olisi käymässä. Oli niin ihanan valoisa ja lämmin ilta. Lapset vissiin saivat sen verran ulkoilua, että omatoimisesti olivat jo ennen kahdeksaa nukkumaan menossa. Pienet väsyivät koko päivän ulkoiluista. Eilen nypin vielä ennen iltapesuille menoa rikkaruohoja lampemme rantahiekasta ja sain sitäkin asiaa eteenpäin. Luulen sen olevan yksi asia joka pihahommissa minua kiehtoo, näkee heti kättensä jäljet puutarhassa. Se on palkitsevaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti