maanantai 29. kesäkuuta 2015

Lettupäivä

Kesäkuussa saamme viettää perheessämme syntymäpäivää ja nimipäivää viikon sisällä ja nyt on nimpparien vuoro. Nimipäivää on tapanamme juhlistamme paistamalla lettuja. Sen kummemmin emme nimipäivää juhli, mutta letut ovat osoittautuneet mieleiseksi keinoksi muistaa päivää jotenkin. Tällä kertaa lettujen paistaminen jää iltapalaan, joten ajattelin sujauttaa joukkoon pinaattia omalta kasvilavalta. Varmasti kelpaa kaikille. Mutta ensin päivän touhut. Laittelin hieman hyllyä minkä lomareissullamme Ikeasta ostin. Valmis se ei ole (sisällöltään), mutta ainakin muumimukeja se sai kantaakseen. Yhdellä ystävälläni näin tämän kyseisen hyllyn seinällä ja siitä ajatus sitten lähti. 



Hymyni on herkässä tänään uusimman hankintani vuoksi. Jota en ole edes vielä kotiin saanut, saatikka maksanutkaan, mutta yhden kuvan olen siitä sentään nähnyt. Ja idea oli oikeastaan miehen, niin suostutteluakaan tämä hankinta ei aiheuttanut. Ensi viikolla käymme kotiin hakemassa vanhan puusohvan, siitä tulee kesäpeti terassille. Jos laittaisi hyttyverhonkin niin voisi pötkötellä ihan rauhassa. Patjan, kasan tyynyjä ja siinä voisi lukea kirjaa tai vaikka lapsille satuja. Eikö kuulostakin ihanalta? Alla fiilistely kuva, napattu Pinterestistä.



Rannassa paviljongissa meillä on jo vanha heteka kesäpetinä. Siellä on kiva välillä pötkötellä ja lapset tykkäävät pomppia sängyllä. Siellä kun se on sallittua, tosin nyt trampoliinin hankkimisen myötä hyppiminen on siirtynyt enemmänkin sinne. Pelastin tämän ruosteisen hetekan viime kesänä roskakasasta. Paviljongin katto on edelleen minulla korjaamatta, joten tekstiilejä en ole näin epävakaisena kesänä sinne jaksanut vielä paljoa viedä. Vanha patja ja äitini vanhat satiinilakanat ovat löytäneet sieltä paikkansa sekä häissämme olleet pinkin verhokankaat. Jotka ovat varmaan siellä jo kolmatta kesää, uskomattoman kestävät ja värin säilyttävät ovat olleet auringon paahteessa/vesisatteessa. Ehkä ensi kesänä siellä on jotain muuta sävyä kuin pinkkiä...





Ompelin ulkona tänään. Miksipä ei. kun lapset touhusivat terassilla ja pihalla niin arvelin, että siinä samalla huruuttelen anopin vanhalle keinulle uudet vaatteet. Sen edelliset patjanpäälliset kuin olivat niin auringon polttamat ja molemmin puolin jo parhaan päivänsä nähneet. Kestäväthän ne eivät nämä minunkaan lakanaversiot ole, mutta jos tämän kesän menee niin hyvä. Ensi kesänä voi sitten vaihtaa väriä! 

Ennen...
...ja jälkeen

Mukavaa ja touhukasta päivää kaikille! Nauttikaa kesäkuun viimeisistä päivistä!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää!

Leipomisen suunnittelu ja itse leipominen itsessään ovat mukavaa touhua, mutta sen jälkeinen kaaos keittiössä ei. Tätä kaaosta uhmaten leivoimme eilen poikien kanssa keksejä, pullaa ja kakkupohjan. Meidän isillä on tänään synttärit, joten siitä syystä tämä kolme tunnin touhuaminen keittiössä. Vähän ylläriä perheemme herkkusuulle, joten oltiin eilen illalla ihan hys hys isin kotiuduttua. Vaikka aika arvattavissa oli, että jotain ollaan värkätty. Jo pelkkä tuoksu taloon sisään tullessa kieli tämän asian. Pienet herkkusuut jo maistelivat tekeleitämme eilen. Ainoastaan kakku jäi kokonaisuudessaan maistelematta, kun laitoin sen hyytymään jääkaappiin yöksi. Pojat leipoivat isille lahjaksi keksejä. Pakattiin ne lasipurkkiin ja kiedottiin poikien tekemät kortit nauhalla mukaan. Aamulla laulettiin isille onnea ja pojat antoivat tekeleensä.




Tämä leipomani kakku on yksi lemppareistani. Pirkan ohjeen mukaan tehty suklaaunelmatäytekakku. Linkki reseptiin tässä suklaaunelmataytekakku. Ja on muuten hyvää! Hieman tuunasin vaan kakun päällisen ohjeeseen verrattuna, lisäämällä siihen mansikoita, mums! Kohta päästään maistelemaan kun päivänsankari kotiutuu töistään.







Hyvää syntymäpäivää! Tänään meillä juhlitaan!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Mökkeilyn punainenlanka

Kun lueskelen sisustuslehdistä mökkeilystä kertovia juttuja, jään monesti miettimään näitä ihmisiä, jotka meille koko kansalle kotiaan tai tässä tapauksessa kesämökkiään esittelevät. Monesta lehdestä saamme lukea, miten he mökillään oleilevat. Siellä lomaillaan, rentoudutaan, kalastellaan, löhöillään jne kaikkea ihanaa kesään liittyvää puuhaa puuhaillaan. Mutta kuvissa taustalla näkyvät isot nurmikentät, perennapuskat, kasvimaat, omenapuutarhat jne. niin mieleeni nousee pakostikin ajatus, että kyllä nämä löhöilijän paratiisit vaativat myös hieman työtä, eikö? Monesti kirjoituksista saa sen kuvan, että pieni puuhastelu mökillä on mukavaa ja siitä ei paljoa stressiä oteta. Onko kesämökki joillekin ihan oikeasti pelkkää oleilua ja lomailua?


Tietysti tähän vaikuttaa sen sata asiaa ja joku voi jo miettiä, että oma vikahan se on jos on jonkun sortin työleiriin sotkeutunut. Mutta mutta takaisin asiaan josta tämä ajatus sitten lähti eli omasta ihanasta mökistämme. Jossa viikonlopun teimme mm. puusavottaa ja leikkasimme nurmia. Täällä minun perheeni yhteisellä mökkipaikkalla puuhaa riittää. Jos ei mitään isompaa, niin jotain pienempää ja nyt myrskyn jäljiltä puuhommelia on ainakin joksikin aikaa. Vaikka suunnattomasti nautin mökillä puuhastelusta, mietin otanko siitä hieman liikaa kierroksia. Lisämausteena täällä(kin) touhuamisessa on tietysti pojat, jotka pinkovat pitkin metsiköitä ja tinkivät uimaan 24/7. Tämä pikku puuhastelu tuntuu välillä suht isolta ponnistukselta, kun yrittää pitää koko komppanjan tyytyväisenä ilman juoksevaavettä ja sähköä olevassa paikassa. 

Tänään puhuimmekin mieheni kanssa, että vaikka välillä mökillä työn määrä tuskastuttaa, osaisimmeko kuitenkaan olla tekemättäkään mitään. Ja lopputulos oli, että emme osaisi, joten se siitä sitten. Kuopusta siskoni tyttöjen vanhoissa vaunuissa metsätietä pitkin työnnellessäni katselin puita ja vanhaa metsää, se on aina ollut siinä, minun lapsuudestani asti. Koen olevani etuoikeuttu siitä, että lapseni saavat painaa samoissa metsissä menemään missä itsekin olen aikoinaan niin tehnyt. Tässä lasta nukutellessani pohdin tätä meidän mökkeilyn punaistalankaa. Metsässä ja mökillä sielu kuitenkin pääasiassa lepää ja rannassa uiva sorsapoikue saa suun väkisinkin venymään korviin. Ei tämä nyt hullumpaa ole! 



Muutaman vuoden päästä tämä punainenlanka on jo muuttunut ja nurmia saattaa niittääkin esikoisemme taskurahan toivossa. Mökillä oleminen muuttuu koko ajan kun lapset kasvavat. Päädyin pohdiskelussani sopivaan suhteeseen työtä ja lepoa (yllätys yllätys). Lapset asettavat tällä hetkellä tietyt raamit ja sen mukaan mennään. Pienet osaavat ottaa ilon irti eri asioista ja sitä piirrettä yritän heistä imeä itseeni kaikin keinoin. Niin kuin pojat tänään illalla kertoivat tämän päivän olleen kesän paras päivä! Olen täysin samaa mieltä. Voi olla, että uiminen mökillä ja illalla kotona vielä trampoliinin kasaaminen vaikuttivat tähän asiaan suuresti sekä myös se yhteinen aika mummon ja perheen kesken mökillä lämpimänä kesäpäivänä. Palaset olivat tänään kohdallaan!

Löylyt mökkisaunassa ovat vertaansa vailla ja talviturkin heittäminen lampeen on aina yhtä ikimuistoista. Illalla kotiin ajellessamme katsoimme mieheni kanssa nukkuvaa takapenkkiä autossa ja myhäilimme mukavalle päivälle mökillä, omalle rakkaalle työleirillemme. Ehkä palaamme sinne jo huomenna illalla taas hetkeksi touhuamaan... Jos meistä ja meidän mökkeilystä tehtäisiin lehtijuttu niin olisi se varmaan aivan yhtä siirappinen ja lomaileva kuin ne mitä saamme yleensäkin lehdistä lukea. Niin se vaan menee...


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää yötöntä yötä!

Mahtavaa juhannusiltaa, katsellaan kaunista kuunsiltaa. 
Elämme keskikesän kaunista aikaa, ilmassa on taikaa. 
On kaukana arki ja työ, tässä ja nyt yötön yö!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Perennasta piironkiin

Toissa päivänä olin äidin apuna mökillä kitkemässä kukkapenkkejä, tullessani sieltä pysähdyin kotimatkalla yhdelle puutarhalle ja sieltä mukaani tarttui yksi uusi perenna, jaloangervo. Joita olen nyt tänä kesänä muutamia jo ostanut, siis uusi tuttavuus minulle. Jossain lehdessä niitä talvella näin ja niiden kauneus alkoi kiehtoa minua. Kokeilu taimet nyt siis maassa.

Kotiin tultuani tänä viaton yksi uusi kasvi aiheutti monen tunnin mylläyksen pihalla ja valtavan multapulan. Vanhat perennat saivat kyytiä ja lammenrantaan alkoi muodostus kauan suunnittelemaani kukka-alue. Huippu tunne, jokin asia etenee! Tänä kesänä on jo pari uutta aluetta tullut. Vaikka taloa rakentaessamme suunnittelin muutaman ison kukka-alueen talon lähelle, nyt ne laajenevat jo rantaankin. Rannassa meillä on paviljonki, joten sen yhteyteen tulee kasvialue. Mielikuvana on, että paviljongissa olisi kaunista katseltavaa vieressä ja riippumatossa makoillessa voisi veden lisäksi ihailla kukkapenkkiä. Eilen otin pienen hetken riippumatossa makoillen (kun yksi lapsi oli unilla ja kaksi halusi jäädä sisälle leikkimään) ja sottailin taas työni järkevyyttä. Toissailtana kärräsin pintamaata metsänreuanaan ja eilen taas kannoin niitä takaisin toiseen paikkaa. No jumpan kannalta otin :) Kun eilinen jumppa jäi yllättäen väliin ja lahjoin miehen (joka ei nyt niin ilosta hypinyt) kuskaamaan minulle peilipiironkia. Takareisissä tuntui kuitenkin lapion kanssa jumppaaminen...

Eilen monen sähköpostin vaihtaminen varmisti tunteen, että joko nyt viimein kauan etsimäni peilipiironki löytyi. Yksi yksilö tupsahti eteeni netissä ja se vaikutti lupaavalta. Tosiaan miestä sai hieman vakuutella miksi kannattaa lähteä katsomaan ja miksi ylipäänsä tarvitsemme kyseisen huonekalun. Mutta piirongin nähtyään mies oli jo kantamassa sitä peräkärriin kyytiin. Kotona hän ihmetteli miksi minä haluan viedä sen yläkertaan "piiloon" meidän makuuhuoneeseen. Olisi kelpuuttanut huonekalun muuallekin taloon. Jee, nyt minulla se peilipiironki on! Toki se kaipaa hiontaa ja maalausta, väri ei ehkä ole ihan lempparini, mutta kunto on hyvä. (Kuva uutuudestani alla, peili on irrotettuna kuljetuksen vuoksi, jos ihmettelette)


Eilen innostuin tuunaamaan mummon vanhan pöytälampun sadekuuron aikana. Pitkään on tämänkin lamppu odotellut, että jotain sille teen, vielä mietin itse jalkaosan maalausta. Tai sitten jättän sen tuommoiseksi hennon persikkaiseksi. Alkuperäinen kupu oli nuhjuinen, vaikka se ei ehkä kuvasta näy. Yksi kattovalaisimen runkokin odottaa inspiraatioita (odottanut jo kuukausia), ehkä senkin vuoro vielä tulee. 



Tonnikalapurkista ja kangastilkusta sekä vanusta saa muuten kivan neulatyynyn. Alla kuva jo vuosia sitten tekemästäni neulatyynystä. Mietin, että pitäisi tekasta vaihtelun vuoksi toinenkin. Näitä naulatyynyjä saivat yhtenä jouluna ystäväni joululahjaksi :)


Mitäs sitä tänään? Varmaan pihalle. Aamuruoka odottaa valmiina jääkaapissa, joten minun ei tarvitse aamusta keittiössä aikaani viettää. Se hetki koittaa sitten iltapäivällä kun jääkaapissa odotteleva lohi pitää valmistaa iltaruokapöytään. Kukkapenkkiin voisi lähteä ja poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Nyt pienet kaverit katosivat yläkertaan leikkimään ja pienin vetelee maitopulloaan sohvalla, hyvin itsenäisesti. Ihana hetki, kuunnelle naurua ja leikin ääniä! Aurinkoista päivää kaikille!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Karavaanarit kotiutuivat

Viikon karavaanarina elämisen perusteella voin suositella tätä seikkailu tapaa muillekin. Kannattaa kokeilla! En tiedä tuleeko meistä karavaanareita vielä viime viikon jälkeen, mutta ainakin tietyt jutut matkailuautolla liikkuessa helpottavat lapsiperheen elämää. Meidän seikkailu on nyt seikkailtu ja kotiin on palattu hymyssä suin, niin ei se reissu ihan poskelleen mennyt.



Reissuun lähdimme ehkä hieman liian kireällä aikataululla (vaikka niin ei pitänyt tehdä) ja se kostautuikin sitten toisen päivän iltana hetkelliseen hermojen menetykseen jossain Helsingin kupeessa kylmää pizzaa syödessä. Tästä selvinneenä hieman väljempi pipo päähän ja matka jatkui Korkeasaaressa käynnin jälkeen rennommalla asenteella. Vaikka miten etukäteen mietin kaikkea niin eihän se vaan toiminut tuossa muovikopissa viiden hengen kanssa asuessa. 

Vaikka auto oli iso, niin silti se oli pieni. Välillä meinasi ahtauskammo iskeä, kun piti miettiä mene sinä siihen jotta toinen mahtuu tuohon ja mihin kolmas menee ja itse en siis mahdu mihinkään... Lisäksi tuo meidän yksi vee jota kiinnostaa kaikki nappulat työllisti autossa asumista, ettei nyt hätävilkut ihan jatkuvaan leirintäalueella vilkkuisi. Lapsille annan isot aplodit jaksamisesta, vaikka suht pitkiä vetojakin vedettiin. Jaksoivat he yllättävän hyvin ja turvaistuimessa tuli nukuttua jos jonkin kerran. Muutama päivä, jos olisi ollut aikaa enemmän niin olisi voinut nähtävyyksiäkin katsella. Nyt mentiin kohteesta toiseen aika rivakalla tahdilla. Kilometrejä kertyi viikon aikana noin 1600, 6 yötä tuli nukuttua autossa.

Sää pelasti reissumme, ei satanut kertaakaan. Paitsi viimeisenä päivänä ja kotiintumis päivänä, mutta näinä päivinä sade ei haitannut ollenkaan menoamme. Jos auto kävi pieneksi pääsi ulos. Monessa yöpymispaikassa lapset pääsivätkin ulos suoraan aamulla, joten aamupuuron keittely oli huomattavasti väljempää. Mukaan pakatut villasukat ja uikkarit jäivät käyttämättä, mutta lähes kaikki siltä väliltä menikin pyykkipussiin. 

Mukana kulkeva keittiö oli kyllä monen nälän ja itkun pelastus, tilahan oli olemattoman pieni, mutta sain sinne mahtumaan kaiken tarpeellisen ja kokkailemaan siinä yksinkertaista perusruokaa. Mies tuumasi, kun katseli kaappeja ensimmäisenä päivänä että "rouva on näköjään kotiutunut hyvin". Aika iso raha säästyi, kun pystyi jotain itse tekemään ja mm eväät joka paikkaan mukaan. Ei tarvinnut huvipuisto päivinä tai vastaavina syödä montaa kertaa ravintolassa. Ja raha kun tuppaa olemaan aika hupasta reissatessa. 

Matkakohteinamme olivat Korkeasaari, Muumimaailma ja Särkänniemi. Muumimaailmasta voin kertoa sen olevan aivan ihana paikka. Jos arvosanan antaisin tälle karamellin ja hattaran väriselle saarelle olisi se täysi kymppi. Muumihahmoja halattiin ja joka paikka koluttiin neljän tunnin aikana. Minäkin kävin mammaa halaamassa. Vilijonkka oli aivan ihanan puhelias, laittoi terveisiäkin mukaan vietäväksi. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin ja minä olisin voinut jäädä vaikka asumaan oli niin kaunista! Täällä ei paljon mutruhuulia näkynyt, vaan paljon hymyä kaikkialla. Tässä paikassa on kaikilla varmasti kivaa ja viimeistään paikka saa hyvälle tuulelle. Vaikka vilaus haisulista voi saada naaman hetkeksi peruslukemille, ainakin lapsilla. Tai noidan mökki voi nostaa hieman pelon tunteita, niin kuin meidän pojille kävi. Iloa koko rahan edestä!






Särkänniemi oli tietysti reissumme hulluin päivä, kun sai riekkua ja kieppua laitteissa. 7 tunnin oleilu siellä meni niin nopeasti, jotta päivä tuntui jäävän vähän kesken. Toki lapset olivat aika rättejä jo tässä vaiheessa (vaikka eivät tietysti omasta mielestään) kummasti heissä vaan virtaa riitti ja riitti. Pienille pojille ihmettelemistä oli todella paljon. Aika kallis mielestäni, mutta ehkä myös sen rahan arvoista. Ja loman ensimmäinen päivä jolloin tarvitsimme aurinkorasvaa. Täällä sai itsekin irrotella ja koluta melkein kaikki laitteet. Huippu kivaa! 



Ajankohta matkallemme oli lostava, ei ruuhkaa, ei tungosta missään, ei kohteissa eikä leirintäalueille. Jotenkin minä nautin suunnattomasti, kun ei ole jumalatonta ihmismäärää joka paikassa. Leirintäalueista voisin mainita Naantalissa Salorannan. Kohde sijaitsee lähellä Naantalia, noin 15 km päässä keskustasta. Mentiin ihan extempore tänne ja kannatti. Kiemurtelevan tien päässä meitä odotti lämmin vastaanotto ja hyvin verkkainen meno. Noviiseja avustettiin hyvin ja hintakaan ei ollut kallis ja saunaan pääsi saunavuorolla. Uusi leikkipaikka oli meidän lapsille todella mieleinen ja kovassa käytössä. Saatiin vielä auto aivan leikkikentän viereen, niin ei kun ovi auki autosta ja leikkimään. Merenranta aivan ihana, vaikka nyt oli liian viileä keli uimiseen. Tervetulleeksi toivotettiin uudelleen niin monta kertaa, että tänne voisin mennä uudelleenkin. Alla kuvia Salorannasta. Linkki Tässä.




Toinen leirintäalue missä yövyimme oli Urjalassa Taikayön campin. Linkki tässä. Myös todella rauhallinen ja perussiisti paikka. Emme hakeneet mitään luksusta vaan semmoista perustarpeet täyttävää paikkaa ja täällä kaikki toimi hyvin. Ainut ettei sauna kuulunut hintaan, niin se jäi täällä kokeilematta. Ja tänne jäi meidän pesueelta ainakin yhden lapsen takki ja pojan uusi virveli. Se harmittaa! No omaa huolimattomuutta, joten ei mahda mitään.

Viikko karavaanari elämäämme päättyi Kuopion pysähdykseen. Siellä kylättelyyn sekä Ikean reissuun. Matkus oli muuten ensimmäinen ja viimeinen joku muu kauppa kuin ruokakauppa koko reissullamme. Aika monta S-markettia, K-markettia, Valintataloa ja ABC asemaa tuli käytyä katsomassa reissun aikana. Eli en paljon tällä reisulla shoppaillut (paitsi ruokaa), vaikka mm. Naantalin vanhankaupungin putiikit olisivat kyllä kieltämättä kiinnostaneet. Oli ihan tietoinen valinta, että tämä reissu menee näin. Mutta sainpas Kuopion Ikeasta kyytiin kaipaamani seinähyllyn ja vähän muutakin. Mies kun jäi matkailuautoon unille shoppailujeni ajaksi, niin samalla tuli pistäydyttyä muutamassa muussakin kaupassa... Oli oma miesparkki mukana!

Eilen oli hyvä palata kotiin, tutkimaan talonvahdin tuomia posteja, naapurin toimittamaa trampoliinia (yllärinä lapsille) ja ihmettelemään mitä kukkapenkeissä ja kasvihuoneessa oli tapahtunut viikossa. Arkeen paluu suoritettiin viimeistään siinä vaiheessa kun astuimme ovesta sisään ja mietimme vuokra-auton siivousta ja sitä pyykkin määrää joka viikossa kertyi. Mutta onneksi koti oli siisti! Sitä ei ollut viikkoon kukaan sotkenut, jee! Tänään on sitten pyykkikone laulanut koko päivän ja nurmikin odottaa niittäjäänsä...

Ihanaa olla kotona!



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Matkailuautoiluintoilua

Pakostikin ajatuksiini hiipii tuleva matkailuauto reissumme. Ja tänään aloinkin todenteolla miettimään kaikkea käytännönasioita autossa elämisessä. Kokemusta matkailuautoilusta meillä ei ennestään ole, mutta nyt on rohkeasti auto varattu sekä keulan suunta päätetty. Onko matka rentoutumismatka vai jonkun sortin stressitesti?

Suunnitelmissa on mennä ns. fiilispohjalla, toki olemme muutaman käyntikohteen päättäneet ja yksi niistä on tänään ovensa avannut Naantalin Muumimaailma. Joka on aikasta toivottu kohde perheen pienimmillä. Muuten matkan taitamme lasten ehdoilla ja rajallisen ajan puitteissa. Mitä kaikkea ehdimme vaan ajella, nähdä ja kokea. Muutaman päivän ovat jo muumilaulut päässä soineet, joten olen  tunnelmassa mukana!


En ole ikinä edes käynyt matkailuautossa, joten uteliaisuuteni on valtava kuhan auto pihaan pärähtää. Tavaraa viidelle hengelle kasautuu pakostikin sanoisinko kaunistellen, että melkoisesti. Lista tavaroista roikkuu jääkaapinovessa muistuttamassa, ettei mitään hyvin oleellista unohtuisi. Jokainen lapsiperheessä tietää, että unikaverin tai vastaavan unohtaminen on jonkun sortin katastrofi jo ensimmäisenä iltana. Saatikka kun niitä iltoja tulee monta... Kaivelin kaappeja, laatikoita ja koreja etsien pojille touhuttavaa matkalle. Mitään isokokoista ei viitsi mukaan ottaa, joten kaikki pienet muistipelit ja vastaavat pääsevät mukaan. Lisäksi muutama puuhakirja, väritys  ja piirrustus tarvikkeet, leluja, legoja ja lastenelokuviakin pakataan reppuun.

Ajatus autolla matkaamisesta on leppoisa. Voi syödä, juoda ja nukkua melkeimpä missä vaan. Ja uskon löytävämme myös mukavia leirintäalueita matkamme varrelta. Voimme pysähdellä mielenkiintoisissa paikoissa ja muuttaa suunnitelmaa, jos haluamme, eikä tarvitse etsiä hotellia joka yöksi.



Kun luonteeltani olen tämmöinen järjestelmällinen ja suunnitteleva ihminen, olen miettinyt muutaman ruuan valmiiksi mukaan ja joitain helppoja ruokia mitä autossa voi kokkailla. Kuhan nyt vaan ensin näen millaiset valmiudet autossa on ruokaa laittaa. Purnukkakasa keittiön pöydällä kasvaa ja odottaa auton hyllyille siirtymistä. Alla ompelu idea karavaanariteemaan. Vieläköhän ehtisi ommella tuommoisen tai jotain muuta mukavaa mukaan...


Tämmöistä tänne, lomafiilis alkaa olla todella päällänsä. Enkä ole ainut, kaikki laskevat öitä matkalle lähtöön! Nyt tämä karavaanarihaaveilija lähtee nukkumaan ja uneksimaan kuumasta moottoritiestä. Muutamien öiden jälkeen ollaankin sitten ihan oikeasti jo karavaanaritunnelmassa. Vähän jo jänskättää!

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."
-Muumipappa-

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Väriä puutarhaan

Keväisen Pariisin reissuni johdosta kiinnostuin entistä enemmän eri väreistä puutarhassa. Siellä kiinnitin huomiota miten puutarhoissa oli käytetty lehdiltään eri värisiä ja eri muotoisia kasveja, näkymä oli minulle mieleinen. Olenkin nyt kaivellut mm. Pinterestistä fiilistelykuvia tähän asiaan liittyen. Pariisissa itse puutarhoja tuli kuvattua harmittavan vähän. 







Ihan tämmöisiin suoritukseen en ehkä kykene, mutta ideaahan näistä voi poimia ja suht helposti toteuttaakin. Taitaa taas joku päivä puutarha kutsua... Alla kuvia Pariisin puutarhoista. Värisävyjen vaihtelua näissä kuvissa tekevät erilaiset pensaat, kotipuutarhassa ajattelin soveltaa ideaa pääasiassa perennoihin. Toki joitakin pensaitakin voisin käyttää. Se vaan vaatisi hieman isompia kaivauksia pihalla jo valmiissa olevissa kukka/pensasalueissa, joten ei ehkä tänä kesänä. Tulevaisuutta ajatellen vallan mielenkiintoinen ajatus!