Perennasta piironkiin

Toissa päivänä olin äidin apuna mökillä kitkemässä kukkapenkkejä, tullessani sieltä pysähdyin kotimatkalla yhdelle puutarhalle ja sieltä mukaani tarttui yksi uusi perenna, jaloangervo. Joita olen nyt tänä kesänä muutamia jo ostanut, siis uusi tuttavuus minulle. Jossain lehdessä niitä talvella näin ja niiden kauneus alkoi kiehtoa minua. Kokeilu taimet nyt siis maassa.

Kotiin tultuani tänä viaton yksi uusi kasvi aiheutti monen tunnin mylläyksen pihalla ja valtavan multapulan. Vanhat perennat saivat kyytiä ja lammenrantaan alkoi muodostus kauan suunnittelemaani kukka-alue. Huippu tunne, jokin asia etenee! Tänä kesänä on jo pari uutta aluetta tullut. Vaikka taloa rakentaessamme suunnittelin muutaman ison kukka-alueen talon lähelle, nyt ne laajenevat jo rantaankin. Rannassa meillä on paviljonki, joten sen yhteyteen tulee kasvialue. Mielikuvana on, että paviljongissa olisi kaunista katseltavaa vieressä ja riippumatossa makoillessa voisi veden lisäksi ihailla kukkapenkkiä. Eilen otin pienen hetken riippumatossa makoillen (kun yksi lapsi oli unilla ja kaksi halusi jäädä sisälle leikkimään) ja sottailin taas työni järkevyyttä. Toissailtana kärräsin pintamaata metsänreuanaan ja eilen taas kannoin niitä takaisin toiseen paikkaa. No jumpan kannalta otin :) Kun eilinen jumppa jäi yllättäen väliin ja lahjoin miehen (joka ei nyt niin ilosta hypinyt) kuskaamaan minulle peilipiironkia. Takareisissä tuntui kuitenkin lapion kanssa jumppaaminen...

Eilen monen sähköpostin vaihtaminen varmisti tunteen, että joko nyt viimein kauan etsimäni peilipiironki löytyi. Yksi yksilö tupsahti eteeni netissä ja se vaikutti lupaavalta. Tosiaan miestä sai hieman vakuutella miksi kannattaa lähteä katsomaan ja miksi ylipäänsä tarvitsemme kyseisen huonekalun. Mutta piirongin nähtyään mies oli jo kantamassa sitä peräkärriin kyytiin. Kotona hän ihmetteli miksi minä haluan viedä sen yläkertaan "piiloon" meidän makuuhuoneeseen. Olisi kelpuuttanut huonekalun muuallekin taloon. Jee, nyt minulla se peilipiironki on! Toki se kaipaa hiontaa ja maalausta, väri ei ehkä ole ihan lempparini, mutta kunto on hyvä. (Kuva uutuudestani alla, peili on irrotettuna kuljetuksen vuoksi, jos ihmettelette)

Eilen innostuin tuunaamaan mummon vanhan pöytälampun sadekuuron aikana. Pitkään on tämänkin lamppu odotellut, että jotain sille teen, vielä mietin itse jalkaosan maalausta. Tai sitten jättän sen tuommoiseksi hennon persikkaiseksi. Alkuperäinen kupu oli nuhjuinen, vaikka se ei ehkä kuvasta näy. Yksi kattovalaisimen runkokin odottaa inspiraatioita (odottanut jo kuukausia), ehkä senkin vuoro vielä tulee. 

Tonnikalapurkista ja kangastilkusta sekä vanusta saa muuten kivan neulatyynyn. Alla kuva jo vuosia sitten tekemästäni neulatyynystä. Mietin, että pitäisi tekasta vaihtelun vuoksi toinenkin. Näitä naulatyynyjä saivat yhtenä jouluna ystäväni joululahjaksi :)

Mitäs sitä tänään? Varmaan pihalle. Aamuruoka odottaa valmiina jääkaapissa, joten minun ei tarvitse aamusta keittiössä aikaani viettää. Se hetki koittaa sitten iltapäivällä kun jääkaapissa odotteleva lohi pitää valmistaa iltaruokapöytään. Kukkapenkkiin voisi lähteä ja poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Nyt pienet kaverit katosivat yläkertaan leikkimään ja pienin vetelee maitopulloaan sohvalla, hyvin itsenäisesti. Ihana hetki, kuunnelle naurua ja leikin ääniä! Aurinkoista päivää kaikille!