Karavaanarit kotiutuivat

Viikon karavaanarina elämisen perusteella voin suositella tätä seikkailu tapaa muillekin. Kannattaa kokeilla! En tiedä tuleeko meistä karavaanareita vielä viime viikon jälkeen, mutta ainakin tietyt jutut matkailuautolla liikkuessa helpottavat lapsiperheen elämää. Meidän seikkailu on nyt seikkailtu ja kotiin on palattu hymyssä suin, niin ei se reissu ihan poskelleen mennyt.

Reissuun lähdimme ehkä hieman liian kireällä aikataululla (vaikka niin ei pitänyt tehdä) ja se kostautuikin sitten toisen päivän iltana hetkelliseen hermojen menetykseen jossain Helsingin kupeessa kylmää pizzaa syödessä. Tästä selvinneenä hieman väljempi pipo päähän ja matka jatkui Korkeasaaressa käynnin jälkeen rennommalla asenteella. Vaikka miten etukäteen mietin kaikkea niin eihän se vaan toiminut tuossa muovikopissa viiden hengen kanssa asuessa. 

Vaikka auto oli iso, niin silti se oli pieni. Välillä meinasi ahtauskammo iskeä, kun piti miettiä mene sinä siihen jotta toinen mahtuu tuohon ja mihin kolmas menee ja itse en siis mahdu mihinkään... Lisäksi tuo meidän yksi vee jota kiinnostaa kaikki nappulat työllisti autossa asumista, ettei nyt hätävilkut ihan jatkuvaan leirintäalueella vilkkuisi. Lapsille annan isot aplodit jaksamisesta, vaikka suht pitkiä vetojakin vedettiin. Jaksoivat he yllättävän hyvin ja turvaistuimessa tuli nukuttua jos jonkin kerran. Muutama päivä, jos olisi ollut aikaa enemmän niin olisi voinut nähtävyyksiäkin katsella. Nyt mentiin kohteesta toiseen aika rivakalla tahdilla. Kilometrejä kertyi viikon aikana noin 1600, 6 yötä tuli nukuttua autossa.

Sää pelasti reissumme, ei satanut kertaakaan. Paitsi viimeisenä päivänä ja kotiintumis päivänä, mutta näinä päivinä sade ei haitannut ollenkaan menoamme. Jos auto kävi pieneksi pääsi ulos. Monessa yöpymispaikassa lapset pääsivätkin ulos suoraan aamulla, joten aamupuuron keittely oli huomattavasti väljempää. Mukaan pakatut villasukat ja uikkarit jäivät käyttämättä, mutta lähes kaikki siltä väliltä menikin pyykkipussiin. 

Mukana kulkeva keittiö oli kyllä monen nälän ja itkun pelastus, tilahan oli olemattoman pieni, mutta sain sinne mahtumaan kaiken tarpeellisen ja kokkailemaan siinä yksinkertaista perusruokaa. Mies tuumasi, kun katseli kaappeja ensimmäisenä päivänä että "rouva on näköjään kotiutunut hyvin". Aika iso raha säästyi, kun pystyi jotain itse tekemään ja mm eväät joka paikkaan mukaan. Ei tarvinnut huvipuisto päivinä tai vastaavina syödä montaa kertaa ravintolassa. Ja raha kun tuppaa olemaan aika hupasta reissatessa. 

Matkakohteinamme olivat Korkeasaari, Muumimaailma ja Särkänniemi. Muumimaailmasta voin kertoa sen olevan aivan ihana paikka. Jos arvosanan antaisin tälle karamellin ja hattaran väriselle saarelle olisi se täysi kymppi. Muumihahmoja halattiin ja joka paikka koluttiin neljän tunnin aikana. Minäkin kävin mammaa halaamassa. Vilijonkka oli aivan ihanan puhelias, laittoi terveisiäkin mukaan vietäväksi. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin ja minä olisin voinut jäädä vaikka asumaan oli niin kaunista! Täällä ei paljon mutruhuulia näkynyt, vaan paljon hymyä kaikkialla. Tässä paikassa on kaikilla varmasti kivaa ja viimeistään paikka saa hyvälle tuulelle. Vaikka vilaus haisulista voi saada naaman hetkeksi peruslukemille, ainakin lapsilla. Tai noidan mökki voi nostaa hieman pelon tunteita, niin kuin meidän pojille kävi. Iloa koko rahan edestä!

Särkänniemi oli tietysti reissumme hulluin päivä, kun sai riekkua ja kieppua laitteissa. 7 tunnin oleilu siellä meni niin nopeasti, jotta päivä tuntui jäävän vähän kesken. Toki lapset olivat aika rättejä jo tässä vaiheessa (vaikka eivät tietysti omasta mielestään) kummasti heissä vaan virtaa riitti ja riitti. Pienille pojille ihmettelemistä oli todella paljon. Aika kallis mielestäni, mutta ehkä myös sen rahan arvoista. Ja loman ensimmäinen päivä jolloin tarvitsimme aurinkorasvaa. Täällä sai itsekin irrotella ja koluta melkein kaikki laitteet. Huippu kivaa! 

Ajankohta matkallemme oli lostava, ei ruuhkaa, ei tungosta missään, ei kohteissa eikä leirintäalueille. Jotenkin minä nautin suunnattomasti, kun ei ole jumalatonta ihmismäärää joka paikassa. Leirintäalueista voisin mainita Naantalissa Salorannan. Kohde sijaitsee lähellä Naantalia, noin 15 km päässä keskustasta. Mentiin ihan extempore tänne ja kannatti. Kiemurtelevan tien päässä meitä odotti lämmin vastaanotto ja hyvin verkkainen meno. Noviiseja avustettiin hyvin ja hintakaan ei ollut kallis ja saunaan pääsi saunavuorolla. Uusi leikkipaikka oli meidän lapsille todella mieleinen ja kovassa käytössä. Saatiin vielä auto aivan leikkikentän viereen, niin ei kun ovi auki autosta ja leikkimään. Merenranta aivan ihana, vaikka nyt oli liian viileä keli uimiseen. Tervetulleeksi toivotettiin uudelleen niin monta kertaa, että tänne voisin mennä uudelleenkin. Alla kuvia Salorannasta. Linkki Tässä.

Toinen leirintäalue missä yövyimme oli Urjalassa Taikayön campin. Linkki tässä. Myös todella rauhallinen ja perussiisti paikka. Emme hakeneet mitään luksusta vaan semmoista perustarpeet täyttävää paikkaa ja täällä kaikki toimi hyvin. Ainut ettei sauna kuulunut hintaan, niin se jäi täällä kokeilematta. Ja tänne jäi meidän pesueelta ainakin yhden lapsen takki ja pojan uusi virveli. Se harmittaa! No omaa huolimattomuutta, joten ei mahda mitään.

Viikko karavaanari elämäämme päättyi Kuopion pysähdykseen. Siellä kylättelyyn sekä Ikean reissuun. Matkus oli muuten ensimmäinen ja viimeinen joku muu kauppa kuin ruokakauppa koko reissullamme. Aika monta S-markettia, K-markettia, Valintataloa ja ABC asemaa tuli käytyä katsomassa reissun aikana. Eli en paljon tällä reisulla shoppaillut (paitsi ruokaa), vaikka mm. Naantalin vanhankaupungin putiikit olisivat kyllä kieltämättä kiinnostaneet. Oli ihan tietoinen valinta, että tämä reissu menee näin. Mutta sainpas Kuopion Ikeasta kyytiin kaipaamani seinähyllyn ja vähän muutakin. Mies kun jäi matkailuautoon unille shoppailujeni ajaksi, niin samalla tuli pistäydyttyä muutamassa muussakin kaupassa... Oli oma miesparkki mukana!

Eilen oli hyvä palata kotiin, tutkimaan talonvahdin tuomia posteja, naapurin toimittamaa trampoliinia (yllärinä lapsille) ja ihmettelemään mitä kukkapenkeissä ja kasvihuoneessa oli tapahtunut viikossa. Arkeen paluu suoritettiin viimeistään siinä vaiheessa kun astuimme ovesta sisään ja mietimme vuokra-auton siivousta ja sitä pyykkin määrää joka viikossa kertyi. Mutta onneksi koti oli siisti! Sitä ei ollut viikkoon kukaan sotkenut, jee! Tänään on sitten pyykkikone laulanut koko päivän ja nurmikin odottaa niittäjäänsä...

Ihanaa olla kotona!