perjantai 26. elokuuta 2016

JÄRJESTYKSENVALVOJA NÄKEE VIHREÄÄ

Välillä tekisi mieleni ostaa pilli. Semmoinen mitä esimerkiksi jalkapallotuomarit käyttävät. Toimisikohan se? Poikien leikit ja se nahuaminen on välillä sitä luokkaa, että tämä järjestyksenvalvoja ei jaksa komentaa. Välillä tekisi mieli heittää vaan ruoto sohvalle, lopettaa ainainen järjestyksen valvominen. Huutakoot ja sotkekoot koko talon. Mutta kun mutta kun minä tulen levottomaksi mekkalassa ja sekasorron keskellä, en osaa olla sotkussa ja epäjärjestyksessä. Hetken talo on siivouksen jälkeen siisti, joten äkkiä muutama kuva!

Viime postauksen jälkeen kannoin olohuoneeseen varastossa huilaamassa olleen pöydän. Tänään pesin jopa osan ikkunoista (sitä hommaa vihaan, joten jollain tavalla hyvä päivä oltava).  Mieskin huomasi ikkunoiden peseytyneen, joten se tuli nähtävästi tarpeeseen. Verhot lähti osista ikkunoista ja nyt pitäisi uusia viritellä. Kaapista vai kaupasta? Mutta kuten otsikko viittaa ja kuvista näkee, jokin pieni vihreä hulluus iski, kasveja ja tekstiilejä. Ripaus vihreää tähän syksyyn!





Ei se auta kuin moppiin vielä tartua. Tunnustan, että sen verran on siivous vielä kesken. Pojat katsovat leffaa, joten nyt kipinkapin hoitamaan homma loppuun, ennen iltasatuja. Huomenna saakin sitten järjestyksenvalvoja huilailla ja touhuta ulkona. Nautitaan viikonlopusta! 

tiistai 16. elokuuta 2016

ESIKOINEN EKALUOKKALAINEN

Se ensimmäinen koulupäivä. Minä muistan omani ja sen itse valitsemani My little pony repun, siinä oli violettia ja mintunvihreää ja semmoinen kätevä tasku. Muistan jännityksen ja valokuvauksen kotimme rappusilla, kun äitini halusi minusta kuvan ennen lähtöäni. Eilen kuvasin esikoistani, kun hän lähti ensimmäistä päivää kouluun. Oih, on hän jo iso poika, välillä vallan villi vallaton, puhelias, mutta samalla oma suloinen ja huomaavainen itsensä. Nyt on ikuistettu tämä hetki ja ensimmäisenä koulupäivänä oli ollut sen verran mukavaa, että lähti hän hymyssä suin kouluun tänä aamunakin. Muutaman vuoden päästä on sitten seuraavan vuoro.



Pakko kai se on alkaa taipua ajatukseen, että syksy on saapunut. Vaikka viime postauksessa vannotin vielä kesäpäiviä olevan ja tulevan, mutta on tämä sää vaan niin märkää ja syksyistä koko ajan. Ulkoterassille ostin jo yhden syksyn merkin, krysanteemin. Olohuone sai vähän uusia sävyjä Kuopion reissulta tulijaisiksi. Aamulla mietin kannanko olohuoneeseen myös pöydän. Vein sen keväällä varastoon, mutta nyt alan kaivata pöytää johon voisin laittaa kynttilän illalla palamaan. Uudesta pöydästä olen haaveillut, mutta sen toteutukselle ei ole ollut aikaa kesällä. Miehen ukin perintö, tuunattu vanha pöytä saa siis jatkaa palvelustaan. Kuvia näette kuhan saan olohuoneen siivottua ja pöydän paikalleen :)

Mukavaa viikkoa!




tiistai 9. elokuuta 2016

VIELÄKÖ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ?

Tätä otsikon kysymystä ollaan miehen kanssa mietitty viime päivinä tai lähinna niiden päivien iltoina. Onhan sitä vielä jäljellä, vielä tulee aurinkoisia päiviä, eikö? Monena iltana on vaan tarvinnut valot sytyttää, koska on niin hämärää. Kai se on yksi kesän loppumisesta enteilevä merkki? Miehenkin loma loppui ja poika aloittaa koulun ensi viikolla, joten arjen muutoksilla mennään eteenpäin. Jännityksellä toivon ja odotan vieläkö tulisi muitakin muutoksia...



Paljon tuli tänä kesänä koettua ja nautittua, vaikka lomareissu jäi tekemättä ja osa suunnitelmista piti hylätä jo alkumetreillä. Tämän kesän tavoite oli yllätys yllätys ulkosaunan valmistuminen ja onhan se hyvällä mallilla. Voisin melkein tuulettaa, että tehty on! Pientä taantumaa olen (ainakin minä) kokenut viime viikkoina rakennustouhuista... Saunottu ei siis vielä olla, mutta piakkoin. Sisältä sauna on sinällään pikkujuttuja vaille valmis, mutta päätettiin tehdä ulkopuolikin samaan syssyyn kuntoon. Terassi ja patio odottavat vielä kaiteita ja rapppusta, grillausalue istuinpöllejään. Ja aivan varmasti jotain jää ensi vuoteenkin vielä tehtäväksi. Fiilis on mahtava ja odotan jo niin sitä ensimmäistä saunareissua, mutta myös jo joulusaunaa, jonka saamme siellä kokea ensi jouluna. Hui joulu! Niin kaukana vielä, mutta jo mielessä. Poika trio odottaa iltaruokaansa ja minä odotan miestä kotiin, hän tuo minulle lisää maalattavaa tullessaan, hih! Ehken se pitää lähteä laittamaan lasagnea uuniin ja sitten pihalle. Vielä luotan kesäpäiviin, vaikka syksyisiä aamuja olenkin jo havainnut. Ehkä muutaman viikon päästä olen jo syksy fiiliksissä!

Mukavaa viikkoa sinulle!