expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

torstai 28. tammikuuta 2016

HAAVEITA JA SEINÄN MAALAUSTA

Haaveilu on ihanaa, eikö olekin? Ja seinää maalatessa on hyvää aikaa haaveille. Aina pitää olla jotain, mistä haaveilla, mitä tavoitella. Oli se sitten jotain suurta tai aivan pientä, mutta aina sen toteutuminen on yksi maailma parhaimmista tunteista. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut/saan seurata vierestä ystävieni ja tuttavieni haaveilua milloin mistäkin. On koettu yhdessä vauvahaaveita, häähaaveita, matkahaaveita, sisustushaaveita, talohaaveita, kaappihaaveita, haaveita valmistumisesta ammattiin ja haaveita puolison löytämisestä... On ihanaa elää mukana muiden elämässä. On ilo seurata ystävien elämää ja haaveilua ja odottaa niitä iloisia puhelinsoittoja mitä silloin tällöin tulee, kun jokin asia on toteutumassa tai on jo toteutunut. Muistan aina hetken jolloin ystäväni soitti ja kertoi raskaudestaan, muistan tasan tarkkaan missä puhelimeen vastasin. Tai kun toinen ystäväni soitti ja kertoi menevänsä naimisiin ja tai sen, kun sopiva maalisävy seinään löytyi. On itketty ja naurettu yhdessä elämälle, isoille ja pienille haaveille, onnistumisille ja epäonnistumisille. 

Tämä blogin myötä moni pääsee myös kurkkaamaan minun ja meidän elämäämme, välillä mietin onko tämän aivan pöhköä tänne kirjoitella, mutta jotenkin koen tämän omaksi jutukseni tässä arjen keskellä elämisessä. Minulta ei ainakaan haaveet kesken lopu, välillä tuntuu, että pää on pilvissä, mutta onneksi jalat pysyvät tiukasti maassa. Yksi sisustushaaveni on toteutumassa, kuhan saan postipaketin haettua postista. Lupaan esitellä tämän ihanuuden myöhemmin. Täällä on haaveiltu ja toteutettu poikienhuoneen uusia seiniä. Viimeinen pohjamaali on nyt kuivumassa, jos huomenna saisi viimeiset kerrokset maalia pintaan. Odotan, että tuo oma sähkömieheni illalla irroittaisi pistorasiat pois, niin on helpompi sutia :) Nyt pitää palata sairastuvan pariin, lapset ovat evakossa olohuoneen lattialla patjoineen äidin maalausoperaation ajan ja tuntuvat viihtyvän. Saavat pötkötellä, nukkua ja katsoa välillä telkkua ihan luvan kanssa, on tämä mälsää tämä pienten sairastelu. Toivotaan, ettei jatku montaa viikkoa...

Näiden kauniiden sävyjen myötä jatkan sairastuvan pyöritystä ja haaveiluani, moi moi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti