Hei,
edellisestä päivityksestähän on kulunut melkein vuosi! Huh huh! Voisin sanoa, että eilisellä metsäkävelylenkillä tämä ajatus taas kirjoittamisesta lähti ja muistui mieleen blogini. Blogi josta joskus sain voimaa ja iloa itselleni. Lapsien kanssa kotona ollessani tämä oli henkireikäni, oma aikani, ehkä välillä vähän pakopaikka arjestakin.
edellisestä päivityksestähän on kulunut melkein vuosi! Huh huh! Voisin sanoa, että eilisellä metsäkävelylenkillä tämä ajatus taas kirjoittamisesta lähti ja muistui mieleen blogini. Blogi josta joskus sain voimaa ja iloa itselleni. Lapsien kanssa kotona ollessani tämä oli henkireikäni, oma aikani, ehkä välillä vähän pakopaikka arjestakin.
Voisin sanoa, että kiire on ollut läsnä ja aikataulun kolot on täyttänyt ihan joku muu asia kuin kirjoittaminen. Nyt päätin tätä kirjoittelua muistutella itselleni, tavallaan maistella onko tämä vielä kivaa :) Lomautus työstä toi aivan uuden elämäntilanteen meille ja ennen kaikkea minulle. Se toi aikaa aivan uudella tavalla! Vaikka maailman tilanne on mikä on, niin täällä en ala sitä miettimään. Lasten kotikoulu ja -hoito on siis startattu ja näillä mennään.
Saamme lasten kanssa tänä keväänä tutkailla kevään merkkejä ja sen etenemistä omalla pihalla ihan joka päivä. Lunta vielä riittää, mutta siitä se sulaa. Näin kevät ihmisenä odottaminen ei ole minun vahvin lajini. Mutta odotellessa voi vaikka leipoa :)
Mukavaa sunnuntai iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti