expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

torstai 18. helmikuuta 2016

TYYLIÄ JA TUNNELMAA

Varmasti meistä jokainen sisustamiseen jollain asteella höyrähtänyt on kokeillut ja testaillut erilaisia tyylejä ja tunnelmia. Vai onko joku löytänyt heti oman juttunsa? Täällä pohditaan omaa tyyliä ja minne se mahtaa olla menossa :) Itse olen huomannut sisustusmakuni muokkautuneen vuosien vieriessä. Oi että sitä sinkkuboxini sähkönsinistä aikaa! Mieheni muistaa kuulemma ikuisesti tämän asunnon ja sen sinisen värin. Hän oli ihmetellyt silloin miten paljon sinistä mahtuukin 20 neliöön. Sininen semmoisenaan on kulunut sisustuksesta pois, mutta jotain olen tästäkin ajasta säästänyt varaston laatikoihin. Olen huomannut kuluvan kevään aikana kaipaavani selkeyttä sisustukseen, vuosia jatkuneen maalaisromanttisentyylin, tavara määrän ja mummola tuulahduksen keskelle. Tätä maalaisromantisen aikakauden jäänteitä kodissamme vielä on paljonkin, mutta tavarat ovat vähentyneet laatikoihin osa varastoon ja osa myyntiin asti. Pidän vanhoista asioista sekä esineistä ja mummolan tyylistä esimerkiksi tekstiileissä, mutta koko ajan huomaan hakevani tiettyä selkeyttä tähän taloon. On totta, että viisi henkisessä perheessä tavaraa on aika paljon, vaikka ne levitteleekin tähän reiluun 150 neliöön. Säilytyskalusteet ovat kyllä yksi avain onneen tässä talossa.

Sävyinä sisustuksessa on mustaa, valkeaa, harmaata (eikös niitä ole kaikilla?), lisäksi keltaista ja vähän mummolaa kuuluu tällä hetkellä intoiluni kohteiksi.  Sisustukseni vaihtelee vuodenaikojen ja oman mielen mukaan, vähitellen huomaan pitäväni myös niistä asioista mitä lehdet ja netti tuovat näkökenttääni. Onko tämä nyt omaperäisyyden puutetta vai mitä, mutta huomaan haaveilevani taas jostain ihanasta, jonka olen nähnyt monessa blogissa ja netissä. Vaikka haaveissa olisi hankkia joitain modernimpia huonekaluja, en ehkä osaisi asua ihan modernissa talossa. Sellaisessa missä keittiönkaapeista puuttuu ovenkahvat ja seinät ovat enimmäkseen lasia, tämä on siis yksi käsitykseni moderneista kodeista :) Toisaalta olisi hauskaa asua hetki esimerkiksi kaupungin keskustassa uudessa ja modernissa talossa ja kokeilla. Tosielämässä tämä ei ole mahdollista ja voisi olla, että sitä porkkanapenkkiä tulisi kuitenkin ikävä. Kun ei ne porkkanat parvekkeella kasvaneet, sitä kokeilin jo siellä sinkkuboxissani. Pohdintani lopputuloksena totean olevan maalla viihtyvä tyyppi, jonka koti elää ruuhkavuosien värittämää omanlaistaan elämää uusien ja vanhojen asioiden sekamelskassa. Huomaan muistelevani mummoani ja hänen viherkasvejaan, joita hänellä oli paljon. Mistähän löytäisin samanlaisen kaktuksen kuin hänellä oli... Haluan lisää viherkasveja!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti