expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lamppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lamppu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

IHANA VALO ja kirjavinkki

Ei niitä säätiedotuksen lupaamia lumisateita ole näkynyt, onneksi, vaan aurinko on hellinyt meitä tänä viikonloppuna. Ihana aurinko! Aamusta haravoin vähän pihaa, niitä lumesta vapautuneita alueita mitä nyt talon ympärille on ilmestynyt. Siivosin terassia ja pelattiin sulkapalloa lasten kanssa. Tai no voiko sitä nyt pelaamiseksi sanoa, mutta heiluteltiin mailoista talven pölyt pois. Kesälelut ja pelivehkeet alkavat kantautua varastosta ulos kovaa vauhtia. Päivän kruunasi ehdottomasti ihana retrolamppu, joka muutti meille. Yksi etsitty juttu taas lisää tässä kodissa, joka tuotiin vielä melkein kotiin asti. Olen monesti sanonut, kun saan jotain päähäni, on minun vaikeaa se unohtaa / olla hankkimatta / toteuttaa ja tässä taas yksi todiste siitä. Lamppu sujahti olohuoneeseen huomaamatta!



Ulkona olisi voinut viettää vaikka koko päivän, mutta on yksi kipeä lapsi talossa, joten sisällä meni loppu päivä. Järjestelin paikkoja lasten leikkiessä ja poika kyseli miksi äiti pyörii ympyrää, vie ja tuo tavaroita, pyykkejä, astioita, pesin pari ikkunaakin. Pojan mielestä meillä on ihan siistiä. Voihan se tässäkin asiassa miehen ja naisen näkökulma olla erilainen...  Murrrrr sanon minä, vaikken sitä murinaa uskaltanut suustani ulos laskea. Pitäisiköhän ikkunanpesu vehkeet antaa tälle miehenalulle itselleen käteen vai ostaa hänelle silmälasit? Kyllä tämä liikkumiseni näkyy, ikkunoissa (tai osassa niissä) on paljon paljon vähemmän sormenjälkiä, kuolaa ynnä muuta tämän päivän jälkeen. Toki eihän ne lapsia haittaa millään lailla, mutta joskus on aika pestä jotain muistoja pois, ikkunoistakin. Mielessäni mietin, että ainakin näytän esimerkkiä miten kotia huolletaan ja salaa toivon, että tästä äidin opetuksesta ja yhdessä tekemisestä olisi joskus tulevaisuudessa heille hyötyä ja ottaisivat oppia.

Alla siivoukseen liittyvä kirjavinkki vielä teille. En muista missä näin jokin aika sitten mainoksen tästä siivouskirjasta. Se jäi kummittelemaan mieleeni ja pakko oli kirja etsiä kirjastosta ja lukaista. En ehkä ihan huimaa järistystä kirjaa lukiessani kokenut, mutta fiksuja vinkkejä ja asioita kirja kyllä sisältää. Suosittelen! Kirjassa pohditaan miksi koti ei pysy järjestyksessä, miten heittää ylimääräistä tavaraa pois ja miten järjestää tavarat ja vielä inspiroitua siitä.

"Oletko koskaan järjestellyt paikkoja vimmatusti ja sitten aivan liian pian huomannut, että kotisi tai työtilasi on taas sekaisin? KonMari-menetelmä on mutkaton, fiksu ja toimiva tapa päästä eroon sekasotkusta ja epäjärjestyksestä. Aloita heittämällä tavaraa pois. Järjestä seuraavaksi tilasi täydellisen perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti. Jos noudatat tätä strategiaa, et enää koskaan palaa epäjärjestykseen." KonMari siivouksen elämänmullistava taika, Marie Kondo




Hyvää sunnuntaita!


perjantai 23. lokakuuta 2015

PULLANTUOKSUINEN PERJANTAI

Pulla tuoksuu! Tänään olen se kuuluisa pullantuoksuinen kotiäiti, kuka se sitten lieneekään. Lisäksi talossa tuoksuu sämpylät. Leipomisen lomassa pakkailin kasseja huomista yökyläreissuamme varten. Nyt on kaaos keittiössä kesytetty ja hetki omaa aikaa pienimmän nukkuessa ja isompien ollessa isin ilona tallissa rassaamassa mönkkäreitä. Huomenna aamupalan jälkeen suuntaamme hyvän ystäväni luokse kylättelemään, saa lapset leikkiä ja me höpötellä kokonaisen vuorokauden. Pitää ottaa pussit pullaa sekä sämpylää viemisiksi mukaan.


Alla kuva uudesta/vanhasta lampusta. Ostin vanhan lampunvarjostimen jo viime keväänä ja nyt viimein pari viikkoa sitten se pääsi keittiön kattoon. Varjostin maksoi euron ja johdot + iso lamppu noin 16 euroa, joten tuli lampulle kuitenkin hieman hintaa :) Mutta nyt se on siinä ja tykkään! Ainoana valon tuojana tuo 20 watin lamppu olisi turhan himmeä, mutta hyvin toimii muiden valojen rinnalla. Vielä kun löytäisi sen lattiavalaisimen olohuoneeseen...


Ei kun oikein hyvää viikonloppua teille. Toivotaan, ettei sada koko viikonloppua!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Perennasta piironkiin

Toissa päivänä olin äidin apuna mökillä kitkemässä kukkapenkkejä, tullessani sieltä pysähdyin kotimatkalla yhdelle puutarhalle ja sieltä mukaani tarttui yksi uusi perenna, jaloangervo. Joita olen nyt tänä kesänä muutamia jo ostanut, siis uusi tuttavuus minulle. Jossain lehdessä niitä talvella näin ja niiden kauneus alkoi kiehtoa minua. Kokeilu taimet nyt siis maassa.

Kotiin tultuani tänä viaton yksi uusi kasvi aiheutti monen tunnin mylläyksen pihalla ja valtavan multapulan. Vanhat perennat saivat kyytiä ja lammenrantaan alkoi muodostus kauan suunnittelemaani kukka-alue. Huippu tunne, jokin asia etenee! Tänä kesänä on jo pari uutta aluetta tullut. Vaikka taloa rakentaessamme suunnittelin muutaman ison kukka-alueen talon lähelle, nyt ne laajenevat jo rantaankin. Rannassa meillä on paviljonki, joten sen yhteyteen tulee kasvialue. Mielikuvana on, että paviljongissa olisi kaunista katseltavaa vieressä ja riippumatossa makoillessa voisi veden lisäksi ihailla kukkapenkkiä. Eilen otin pienen hetken riippumatossa makoillen (kun yksi lapsi oli unilla ja kaksi halusi jäädä sisälle leikkimään) ja sottailin taas työni järkevyyttä. Toissailtana kärräsin pintamaata metsänreuanaan ja eilen taas kannoin niitä takaisin toiseen paikkaa. No jumpan kannalta otin :) Kun eilinen jumppa jäi yllättäen väliin ja lahjoin miehen (joka ei nyt niin ilosta hypinyt) kuskaamaan minulle peilipiironkia. Takareisissä tuntui kuitenkin lapion kanssa jumppaaminen...

Eilen monen sähköpostin vaihtaminen varmisti tunteen, että joko nyt viimein kauan etsimäni peilipiironki löytyi. Yksi yksilö tupsahti eteeni netissä ja se vaikutti lupaavalta. Tosiaan miestä sai hieman vakuutella miksi kannattaa lähteä katsomaan ja miksi ylipäänsä tarvitsemme kyseisen huonekalun. Mutta piirongin nähtyään mies oli jo kantamassa sitä peräkärriin kyytiin. Kotona hän ihmetteli miksi minä haluan viedä sen yläkertaan "piiloon" meidän makuuhuoneeseen. Olisi kelpuuttanut huonekalun muuallekin taloon. Jee, nyt minulla se peilipiironki on! Toki se kaipaa hiontaa ja maalausta, väri ei ehkä ole ihan lempparini, mutta kunto on hyvä. (Kuva uutuudestani alla, peili on irrotettuna kuljetuksen vuoksi, jos ihmettelette)


Eilen innostuin tuunaamaan mummon vanhan pöytälampun sadekuuron aikana. Pitkään on tämänkin lamppu odotellut, että jotain sille teen, vielä mietin itse jalkaosan maalausta. Tai sitten jättän sen tuommoiseksi hennon persikkaiseksi. Alkuperäinen kupu oli nuhjuinen, vaikka se ei ehkä kuvasta näy. Yksi kattovalaisimen runkokin odottaa inspiraatioita (odottanut jo kuukausia), ehkä senkin vuoro vielä tulee. 



Tonnikalapurkista ja kangastilkusta sekä vanusta saa muuten kivan neulatyynyn. Alla kuva jo vuosia sitten tekemästäni neulatyynystä. Mietin, että pitäisi tekasta vaihtelun vuoksi toinenkin. Näitä naulatyynyjä saivat yhtenä jouluna ystäväni joululahjaksi :)


Mitäs sitä tänään? Varmaan pihalle. Aamuruoka odottaa valmiina jääkaapissa, joten minun ei tarvitse aamusta keittiössä aikaani viettää. Se hetki koittaa sitten iltapäivällä kun jääkaapissa odotteleva lohi pitää valmistaa iltaruokapöytään. Kukkapenkkiin voisi lähteä ja poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Nyt pienet kaverit katosivat yläkertaan leikkimään ja pienin vetelee maitopulloaan sohvalla, hyvin itsenäisesti. Ihana hetki, kuunnelle naurua ja leikin ääniä! Aurinkoista päivää kaikille!