expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musta. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. helmikuuta 2016

TYYLIÄ JA TUNNELMAA

Varmasti meistä jokainen sisustamiseen jollain asteella höyrähtänyt on kokeillut ja testaillut erilaisia tyylejä ja tunnelmia. Vai onko joku löytänyt heti oman juttunsa? Täällä pohditaan omaa tyyliä ja minne se mahtaa olla menossa :) Itse olen huomannut sisustusmakuni muokkautuneen vuosien vieriessä. Oi että sitä sinkkuboxini sähkönsinistä aikaa! Mieheni muistaa kuulemma ikuisesti tämän asunnon ja sen sinisen värin. Hän oli ihmetellyt silloin miten paljon sinistä mahtuukin 20 neliöön. Sininen semmoisenaan on kulunut sisustuksesta pois, mutta jotain olen tästäkin ajasta säästänyt varaston laatikoihin. Olen huomannut kuluvan kevään aikana kaipaavani selkeyttä sisustukseen, vuosia jatkuneen maalaisromanttisentyylin, tavara määrän ja mummola tuulahduksen keskelle. Tätä maalaisromantisen aikakauden jäänteitä kodissamme vielä on paljonkin, mutta tavarat ovat vähentyneet laatikoihin osa varastoon ja osa myyntiin asti. Pidän vanhoista asioista sekä esineistä ja mummolan tyylistä esimerkiksi tekstiileissä, mutta koko ajan huomaan hakevani tiettyä selkeyttä tähän taloon. On totta, että viisi henkisessä perheessä tavaraa on aika paljon, vaikka ne levitteleekin tähän reiluun 150 neliöön. Säilytyskalusteet ovat kyllä yksi avain onneen tässä talossa.

Sävyinä sisustuksessa on mustaa, valkeaa, harmaata (eikös niitä ole kaikilla?), lisäksi keltaista ja vähän mummolaa kuuluu tällä hetkellä intoiluni kohteiksi.  Sisustukseni vaihtelee vuodenaikojen ja oman mielen mukaan, vähitellen huomaan pitäväni myös niistä asioista mitä lehdet ja netti tuovat näkökenttääni. Onko tämä nyt omaperäisyyden puutetta vai mitä, mutta huomaan haaveilevani taas jostain ihanasta, jonka olen nähnyt monessa blogissa ja netissä. Vaikka haaveissa olisi hankkia joitain modernimpia huonekaluja, en ehkä osaisi asua ihan modernissa talossa. Sellaisessa missä keittiönkaapeista puuttuu ovenkahvat ja seinät ovat enimmäkseen lasia, tämä on siis yksi käsitykseni moderneista kodeista :) Toisaalta olisi hauskaa asua hetki esimerkiksi kaupungin keskustassa uudessa ja modernissa talossa ja kokeilla. Tosielämässä tämä ei ole mahdollista ja voisi olla, että sitä porkkanapenkkiä tulisi kuitenkin ikävä. Kun ei ne porkkanat parvekkeella kasvaneet, sitä kokeilin jo siellä sinkkuboxissani. Pohdintani lopputuloksena totean olevan maalla viihtyvä tyyppi, jonka koti elää ruuhkavuosien värittämää omanlaistaan elämää uusien ja vanhojen asioiden sekamelskassa. Huomaan muistelevani mummoani ja hänen viherkasvejaan, joita hänellä oli paljon. Mistähän löytäisin samanlaisen kaktuksen kuin hänellä oli... Haluan lisää viherkasveja!



sunnuntai 9. elokuuta 2015

Valkoista mustalla

No nyt on olohuoneessa mustat verhot ja mitä useampi päivä kuluu, niin sitä enemmän niistä pidän. Muutama uusi tyynynpäällinenkin pääsi sohvalle. Muitakin mustia sisustusjuttuja on suunnitteilla kun vaan saan aikaiseksi toteuttaa niitä... Mustasta puutuolista haaveilen myös, tai jonkun tuolin maalaamisesta mustaksi. Se tuoli vaan puuttuu vielä. Pitää toria kyttäillä, jos se sopiva yksilö tulisi vastaan.

Ensimmäiset omat ruusuni avautuivat ja niitä olenkin ihastellut muutaman päivän. Tällä hetkellä kukkii ainoastaan tummanpunaiset, muita värejä odotellaan vielä. Mieheni ukin vanhan pöydän kannoin olohuoneeseemme takaisin varastosta. Kun piti ruusulle pöytä saada :) Tämä pöytä otettiin meille väliaikaiseksi pöydäksi esikoisemme ristiäsiin, koska jokin pöytä piti olla kastemaljan alle ja sille tiellä se jäi. Kalustemaali on kestänyt kovaa ajoa pikkuautoilla ja hakkaamista leikeillä oikein urakalla. Ja tosiaan varastossa pöytä vanhus kävi välillä olemassa ja nyt palasi taas paikalleen, ehkä väliaikaisesti... Näillä tunnelmilla mennään kohti uutta viikkoa!






Paistoin sen suunnittelemani mustikkapiirakan ja tekaisin myös miehen toivoman mansikkakakun, mums! Mustikkapiirakkaan etsin uutta ohjetta netistä ja tällä reseptillä tuli niin mahdottoman hyvää, jotta ei pilaantumaan jäänyt :)

Mustikkarahkapiirakka

Pohja:
100 g sulaa voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 dl maitoa 
1 purkki (250g) maitorahkaa
1 kananmuna
1 dl sokeria 
1 tl vaniljasokeria

mustikoita noin 3 dl

Pohja-aineet sekoitetaan keskenään (viimeisenä lisätään jauho-leivinjauheseos) ja laitetaan jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. Täyte aineet sekoitetaan keskenään, paitsi ei mustikoita. Painellaan pohja voideltuun vuokaan (noin 24 cm) vehnäjauhojen avulla. Laitetaan mustikat pohjalle ja lopuksi kaadetaan täyteseos päälle. Paistetaan uunissa 200 asteessa 40 minuuttia.



torstai 6. elokuuta 2015

Koli & mökkeilyä ja ihanuutta palata kotiin!


Meidän perheessä ollaan retkeilty ja mökkeilty. Yhden päivän vietimme Kolilla Suomen kansallismaisemissa. Edellisestä käynnistäni siellä olikin jo tovi vierähtänyt ja pojille kerta oli elämän ensimmäinen. Evästeltiin Ukko-Kolin huipulla ja kierreltiin missä nyt rattaiden kanssa päästiin jotenkin menemään. Hyvät oli maisemat ja päiväretki paikkana vallan mainio. Kotiin tuomisina täältä tarttui iloisen mielen lisäksi Kolin myymälästä sieni- ja kala-aiheiset isot kortit, jotka pääsevät vähän semmoiseksi sesonki rekvisiitaksi jonnekin päin taloa.




Mökillä hujahtikin sitten usempi yö, välillä pistäydyttiin vaan kiireellä kotona ruokkimassa elukat ja kastelemassa kasvihuone. Risut ja ruohonleikkuri saivat taas kyytiä. Ja ulkohuussin tyhjennyskin koki sukupolvenvaihdoksen, kun tyhjensin sen. Tämän sanoisinko vähän pa***n tuoksuisen tehtävän on tähän asti hoitanut äitini. No nyt on uusi kompostivessa rakenteilla, joten jospa hajuhaitoistakin päästäisiin eroon tulevaisuudessa. Keräsin hieman mustikoita pakkaseen ja osan jätin jääkaappiin odottamaan. Aamupuuron päälle niitä jo laitoinkin ja suunnitelmissa olisi paistaa mustikkapiirakka. Jokin hyvä ohje täytyy etsiä. Mies tilasi mansikkakakkuakin, joten meillä taitaa olla herkuttelupäivä tiedossa. Kuhan vaan tämä leipuri nyt hommansa hoitaisi...


Eilen illalla oli kyllä melkoisen ihanaa tunne palata kotiin, juoksevan veden ja sähköjen pariin. Home sweet home! Muutaman yön kun on poissa kotoaan niin jopa kotityötkin kiinnostaa enemmän. Tänään onkin jo pyykkikone pyörinyt ja imurikin vilahtanut lattialla. Verhokangaspakettikin oli saapunut ja nyt olohuoneen ikkunassa roikkuu jo 10 metriä mustaa hieman läpikuultavaa kangasta. Vähän niin kuin maistiaisena se siinä riippuu. Ei ehkä ollut ihan rakkautta ensi silmäyksellä, mutta mutustelen näkyä muutaman päivän ennen kuin käynnistän ompelukoneen. Samaisessa paketissa saapui myös pyöreä matto, joka taas oli heti mieleinen ja pääsi sille varattuun paikkaan. Tilasin kankaat ja maton Ellokselta hyvällä alennuksella. Alla kuva uudesta matosta.


Miehen mielipide, jota siis kysyin, oli uudelle mustalle kankaalle lyhyt ja ytimekäs ok. Joten uskallan työstää asiaa eteenpäin. Hän on tottunut tähän verhojen yms. vaihtorumbaan vuosien saatossa, mutta koska koti on meitä kaikkia varten mielipidettä välillä kysyn häneltäkin. Tänään meinasin kaivella myös varastosta yhdet vanhat verhot ja tutkia saisinko niistä tuunattua ruokailutilaan uudet verhot. Ne ovat aitoa retroa joltain menneeltä vuosikymmeneltä :)

Nyt varmaan pitänee aloittaa etsimään sitä mustikkapiirakkanohjetta. En ole aikoihin kyseistä herkkua paistanut, joten katsotaan millaisen saan aikaiseksi päiväkahville. Ihanaa elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Sataa ja paistaa - kilpaa!

Eilen oli sadepäivä eli sisäpäivä ja tänään taas paistoi aurinko ja touhusimme ulkona. Hieman epävakaista on joo tämä sää! Eilen leivottiin pullaa ja sämpylöitä kun ei kerran uloskaan päästy. Muuten päivä piti sisällään sisäleikkejä sekä vähän askartelua. Itse nautin aika tavalla päivästä, jolloin maltoin pysyä sisällä. Innostuin itsekin askartelemaan muutaman kortin. Nekin ovat teemalla vähän mustaa, sillä päässäni pyörii jo jotain tulevan syksyn sisustusjuttuja. Tilasin viime viikolla mustaa verhokangasta. Musta on värinä kiehtonut minua jonkun vuoden ja jotain pikkujuttuja meillä on mustaa ollutkin sisustuksessa. Viime talvena talossamme oli paljon harmaan värisiä juttuja kaiken tämän valkoisen lisäksi. Joten tänä vuonna syvennetään ja mennään ihan mustaan. Saa nähdä kun kankaat tulevat lähtevätkö ne samoin tein palautukseen vai pääsevätkö ihan ikkunaan asti. Olohuoneeseen niitä siis suunnittelin, pitkiksi verhoiksi. Meillä on niin perusvaaleaa, että se voisi ollakin kiva juttu. Sen näkee sitten kuis käy.


Puusohva on kotiutunut ruokautilaan enemmän kuin hyvin. Se ei lähde varastoon, vaikka sitä vähän epäiltiin. Ompelin siihen tilkuista päällisen. Ehkä teen uudenkin päällisen sitten syksymmällä, tämä on kovin kirjava ja kesän värinen :)


Viimein saimme pienimmän herran sänkyasiankin hoidettua. Pinnasänky tosiaan myytiin ja nyt on jo poissa sen aiheuttama haikeuskin. Poika nukkui muutaman yön matkasängyssään, kunnes saimme kuskattua mökiltä vanhan sängynaluslaatikon ns. vuodevaatelaatikon, josta tuli hänen uusi peti. Viime yönä testattiin miten toimii ja toimihan se. Poika pääsi hyvin keskellä yötä pois sängystään ja nousemaan äidin viereen, heh :) Tämä sänky on ainakin matala, ei tipu poitsu korkelta ja pääsee itse tosiaan pois sängystään. Ja hyvä puoli ettei tarvinnut ostaa uutta sänkyä, kun kerrossänky häntä jo odottaa sitten kuhan vähän kasvaa ja uskaltautuu toiseen huoneeseen nukkumaan. Siihen asti on oma pesä meidän makkarissa.



Onneksi tänään on paistanut aurinko ja käytiinkin päiväkahvilla naapurissa. Mies hävisi jo aamulla hirsikasalle veistelemään ulkosaunaa, siihen hommaan kun vaaditaan poutasäätä. Nyt jos tarttuisi imuriin ja tekisi semmoisen pikafiksauksen talon siisteyteen. Huomenna on tarkoitus lähteä vähän retkeilemään, niin luonnollisesti suunnittelen jo eväitä. Mitähän sitä mukaan eväskoriin pakkaisi?