expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. huhtikuuta 2019

KEVÄT TOI KEVÄT TOI...

Täällä kevät ei ole tuonut maalaria, vaan mahdottoman innon päästä pihalle touhuamaan puutarhaan. Sanoin jopa kuntosalijäsenyyden irti ihan vaan varoilta, että ennätän varmasti viettää aikaani puutarhassa. No ei nyt ihan, työpaikalle tuli kuntosali niin, jos siellä kokeilisi käydä kun se ei maksa mitään. Mutta se on tosiasia, että petaan jo itselleni puutarha aikaa keväälle ja kesälle. Taimet kasvavat kovaa vauhtia ituhyllyillä ruokailutilan ikkunoilla ja kaikki taimet eivät tähän tule mahtumaankaan... Ulos kun katsoo niin metrinen hanki ei tätä intoa kyllä nyt kannusta, mutta tälle viikolla on luvattu lämmintä, joten toivossa elän aika vahvasti. Vappu on pian niin pakkohan tämän valkoisen massan on hävitä pihalta.



Kevät on kyllä puutarhaihmisen parasta aikaa!

tiistai 7. elokuuta 2018

HÄÄVUOSIPÄIVÄJUHLAHÖMPPÄÄ

Häävuosipäiväjuhlahömppä on takana! Täällä on eletty vähän erilainen viikonloppu. Viime viikkokin oli erilainen, koska isommat pojat olivat päiväleirillä arkipäivät ja me muut hoitelimme piha- ja kotihommia, valmistellen viikonloppua. Valmisteluja olikin, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös se niin mennyt? Vietimme viime lauantaina 10-vuotis hääpäiväämme juhlien ystävien kanssa. Pihajuhla päivällä, palju ja ulkosaunabileet illalla, niistä oli juhlamme "fiftarityyliin" tehty.












Vieraat tekevät juhlat! Niin se vaan on. Nyt alkaa paluu arkeen. Täällä odotellaan jo kovasti koulun alkamista. Ensimmäiselle luokalle menevää taitaa hieman jänskättää, vaikkei sitä myönnetäkään. Uuden arjen alkaminen jännittää kyllä aikuisiakin vähintään yhtä paljon. Yksi poika enää jatkaa päiväkodissa, hui, mutta uudessa ryhmässä hänkin, joten kaikilla pojilla on muutoksia tiedossa. Kesää on vielä jäljellä, vaikka loma alkaa vedelläkin viimeisiään. On kai se pikku hiljaa aika asennoitua syksyn tuloon. Pimenevät illan saavat aikaan ajatuksia verhojen vaihtamisesta ja kynttilöiden kaivamisesta kaapeista...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

lauantai 5. toukokuuta 2018

TAIMITARHA

Ruokailutilan ikkuna alkaa muistuttaa taimitarhaa! Ihana kevät on viimein saapunut myös ulos. Krookukset nostavat päätään ja helmililjoistakin näkyy jo alut. Kukkapenkkien kiertelyn ja katselun omalla pihalla koen niiiin terapeuttisena! Tätä olen kaivannut! Kevään ihmettä jaksaa ihmetellä jokaikinen päivä. Menneen viikonlopun aikana suunnittelin päässäni kaikkia pihajuttuja. En mitään isompaa, mutta mm. mullanvaihtoa kasvilavoille, kasvihuonealueen siistimistä, kasvihuoneen laittamista, uuden kanahäkin rakentamista, yhden kasvialueen muokkaamista, loppu kesän pihajuhlia yms. Kukkahattutädilla on hattu ajatuksia täynnä!



               Ihanaa viikkoa juuri sinulle!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

(VIHREÄÄ) KUUMETTA

Jaahas taas meni suunnitelmat uusiksi. Eilen alkaneen kurkkukivun ja tänä aamuna kuumemittarin ilmoittaman lukeman tautta. Eikö tämä sairastelu jo riittäisi tässä talossa? Vastustuskykyni on varmaan lähtenyt lomalle tai jotain... Onko mesentavampaa kun se, että koko ajan on itse tai joku muu samassa huushollissa kipeänä? Lapsetkin kaikki kotona tänään, osa enemmän köhäisiä ja osa vähemmän. Ilmeisesti veljesrakkautta tämänkin, kun pitää saada olla koko poppoo koossa, jos joku kolmikosta on kipeänä. Kiipeillään sitten välillä pitkin seiniä ja kinutaan pleikkari peliaikaa joka toinen minuutti. No nyt isommat pojat pelaavat, pelatkoot. Pienin pötköttää kainalossa. Itse viihdytän itseäni haaveilemalla tulevasta keväästä ja kesästä. Odotan jo malttamattomana aikaa milloin pääsen kasvihuoneeseen ja kasvilavoille touhuamaan, ulos oikein kunnolla ilman paksuja vaatteita ja pukemisen paljoutta! Kyllä se elämä tietyllä tavalla helpottuu lapsiperheessä lämpötilan kohotessa ulkona.

Kaivelen joka kevät lehtipinoistani kaikki vanhat, edellisten vuosien numerot ja luen uudelleen. Lehdet pursuavat kyllä mitä ihanimpia ideoista ja kaikkea kaunista. Toisaalta tämä luo paineita kauniin pihan tavoitteluun. Lehdissä kukkapenkit kukkivat läpi kasvukauden ja vihreääkin vihreämpi rikkaruohoton nurmimatto näyttää niin samettiselta. Oma piha ja sen onnistuminen ovat monelle viherpeukalolle tärkeitä asioita. Jokainenhan meistä määrittää itse pihansa hoitotason ja panoksensa siihen. Mutta en malta olla mainitsematta, että joskus olen ehkä itsekin mennyt tässä metsään ja kuvitelmat olleet hieman liian ruusuiset. Pihan pitää tuoda iloa, se on varmasti pihan tärkein tehtävä. Ja se mikä siellä pihassa tuo sitä iloa, onko se jokin yksittäinen asia tai pihan osa? Kukkapenkki, nurmikko, oleskelualue, paikka puun varjossa, pihan rikkaruohottomuus, onnistunut kasvin istutus, vesiaihe tai kivetys, asia voi olla mitä vaan. Kesäisin kitkemis hommani keskellä olen monesti miettinyt (siinä kun on aikaa miettiä) mikä on se minulle tärkein juttu, mistä nautin. Piha on kuitenkin sitä nauttimista varten eikä pelkkää puurtamista. Vaikka on se sitäkin välillä, ainakin täällä. Jos pitää yksi asia miettiä nimetä, niin varmaan se olisi kukka-alueet. Nautin, kun näen niissä kasvun, suunnittelun ja muutokset, joita olen omin käsin tehnyt. Muutin viime syksynä kukka-alueita mm. kasvien paikkoja ja istutin uusia, joten odotan innolla lumien sulamista ja sitä miltä ne ensi kasvukautena näyttävät. Tule kesä ja sula lumi pois! Haaveilujen keskellä tämä kainalossani oleva kaveri rupeaa haisemaan, joten vaipanvaihdolle mars ja moikka!



torstai 18. kesäkuuta 2015

Perennasta piironkiin

Toissa päivänä olin äidin apuna mökillä kitkemässä kukkapenkkejä, tullessani sieltä pysähdyin kotimatkalla yhdelle puutarhalle ja sieltä mukaani tarttui yksi uusi perenna, jaloangervo. Joita olen nyt tänä kesänä muutamia jo ostanut, siis uusi tuttavuus minulle. Jossain lehdessä niitä talvella näin ja niiden kauneus alkoi kiehtoa minua. Kokeilu taimet nyt siis maassa.

Kotiin tultuani tänä viaton yksi uusi kasvi aiheutti monen tunnin mylläyksen pihalla ja valtavan multapulan. Vanhat perennat saivat kyytiä ja lammenrantaan alkoi muodostus kauan suunnittelemaani kukka-alue. Huippu tunne, jokin asia etenee! Tänä kesänä on jo pari uutta aluetta tullut. Vaikka taloa rakentaessamme suunnittelin muutaman ison kukka-alueen talon lähelle, nyt ne laajenevat jo rantaankin. Rannassa meillä on paviljonki, joten sen yhteyteen tulee kasvialue. Mielikuvana on, että paviljongissa olisi kaunista katseltavaa vieressä ja riippumatossa makoillessa voisi veden lisäksi ihailla kukkapenkkiä. Eilen otin pienen hetken riippumatossa makoillen (kun yksi lapsi oli unilla ja kaksi halusi jäädä sisälle leikkimään) ja sottailin taas työni järkevyyttä. Toissailtana kärräsin pintamaata metsänreuanaan ja eilen taas kannoin niitä takaisin toiseen paikkaa. No jumpan kannalta otin :) Kun eilinen jumppa jäi yllättäen väliin ja lahjoin miehen (joka ei nyt niin ilosta hypinyt) kuskaamaan minulle peilipiironkia. Takareisissä tuntui kuitenkin lapion kanssa jumppaaminen...

Eilen monen sähköpostin vaihtaminen varmisti tunteen, että joko nyt viimein kauan etsimäni peilipiironki löytyi. Yksi yksilö tupsahti eteeni netissä ja se vaikutti lupaavalta. Tosiaan miestä sai hieman vakuutella miksi kannattaa lähteä katsomaan ja miksi ylipäänsä tarvitsemme kyseisen huonekalun. Mutta piirongin nähtyään mies oli jo kantamassa sitä peräkärriin kyytiin. Kotona hän ihmetteli miksi minä haluan viedä sen yläkertaan "piiloon" meidän makuuhuoneeseen. Olisi kelpuuttanut huonekalun muuallekin taloon. Jee, nyt minulla se peilipiironki on! Toki se kaipaa hiontaa ja maalausta, väri ei ehkä ole ihan lempparini, mutta kunto on hyvä. (Kuva uutuudestani alla, peili on irrotettuna kuljetuksen vuoksi, jos ihmettelette)


Eilen innostuin tuunaamaan mummon vanhan pöytälampun sadekuuron aikana. Pitkään on tämänkin lamppu odotellut, että jotain sille teen, vielä mietin itse jalkaosan maalausta. Tai sitten jättän sen tuommoiseksi hennon persikkaiseksi. Alkuperäinen kupu oli nuhjuinen, vaikka se ei ehkä kuvasta näy. Yksi kattovalaisimen runkokin odottaa inspiraatioita (odottanut jo kuukausia), ehkä senkin vuoro vielä tulee. 



Tonnikalapurkista ja kangastilkusta sekä vanusta saa muuten kivan neulatyynyn. Alla kuva jo vuosia sitten tekemästäni neulatyynystä. Mietin, että pitäisi tekasta vaihtelun vuoksi toinenkin. Näitä naulatyynyjä saivat yhtenä jouluna ystäväni joululahjaksi :)


Mitäs sitä tänään? Varmaan pihalle. Aamuruoka odottaa valmiina jääkaapissa, joten minun ei tarvitse aamusta keittiössä aikaani viettää. Se hetki koittaa sitten iltapäivällä kun jääkaapissa odotteleva lohi pitää valmistaa iltaruokapöytään. Kukkapenkkiin voisi lähteä ja poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Nyt pienet kaverit katosivat yläkertaan leikkimään ja pienin vetelee maitopulloaan sohvalla, hyvin itsenäisesti. Ihana hetki, kuunnelle naurua ja leikin ääniä! Aurinkoista päivää kaikille!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Väriä puutarhaan

Keväisen Pariisin reissuni johdosta kiinnostuin entistä enemmän eri väreistä puutarhassa. Siellä kiinnitin huomiota miten puutarhoissa oli käytetty lehdiltään eri värisiä ja eri muotoisia kasveja, näkymä oli minulle mieleinen. Olenkin nyt kaivellut mm. Pinterestistä fiilistelykuvia tähän asiaan liittyen. Pariisissa itse puutarhoja tuli kuvattua harmittavan vähän. 







Ihan tämmöisiin suoritukseen en ehkä kykene, mutta ideaahan näistä voi poimia ja suht helposti toteuttaakin. Taitaa taas joku päivä puutarha kutsua... Alla kuvia Pariisin puutarhoista. Värisävyjen vaihtelua näissä kuvissa tekevät erilaiset pensaat, kotipuutarhassa ajattelin soveltaa ideaa pääasiassa perennoihin. Toki joitakin pensaitakin voisin käyttää. Se vaan vaatisi hieman isompia kaivauksia pihalla jo valmiissa olevissa kukka/pensasalueissa, joten ei ehkä tänä kesänä. Tulevaisuutta ajatellen vallan mielenkiintoinen ajatus!





maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kesä ja kärpäset!

Kesä ja kärpäset - molemmat ovat saapuneet! Hyvää kesäkuun ensimmäistä päivää kaikille! Tänään voisin melkein kirjoittaa heränneeni linnunlauluun, mutta ehkä kuitenkin heräsin lasten ääniin ja tunteeseen etten mahdu sängyssäni nukkumaan. Paljon oli porukkaa taas samaan sänkyyn ahtautunut. Avonaisesta ikkunasta kuului kuitenkin linnunlaulu ja se sai heti aamulla hymyn huulille. Aurinko paistaa ja linnut laulaa, ihanaa! Yllätys yllätys ulkohommia taas tänään. Ja välillä ravintolaleikkejä leikkimökillä. Eilen tulostamani leikkirahat pääsivät kunnolla käyttöön tänään. Lapsille voisi joku päivä väsätä jonkun sortin kioskin tai vastaavan. Kioski-, ravintola- ja kauppaleikit ovat nyt niin suosittu juttu.

Leikkien ja päiväunien lomassa kärräsin itse tehtyä haketta pensasalueelle ja muutakin mukavaa tuli pihalla touhuttua. Viimeiset siemenet pääsivät maahan ja perunat pussiinsa kasvamaan. Meillä ei ole perunamaata, joten kasvatan maistiaisperunat Ikean isossa pussissa. Hyvin onnistui viime vuonnakin, joten samalla konstilla laitoin potut kasvamaan. Alla kuvassa viime kesän pottupussi.




Tein köynösruusulle tuen heinäseipäästä ja pyöritin siihen hieman piikkilankaa kasvin tartunnan helpottamiseksi. Heinäseipäät ovat käteviä yhdessä jos toisessa asiassa. Pihalla niitä on jo kiitettävästi, lähinnä köynöstukina. Laitoin tuoksuhernettä kasvamaan (tämä on joka vuotinen kasvattini) isoon ruukkuun ja sen ympärille kolme heinäseivästä ylhäältä sidoin kiinni. Voin jo sieluni silmin nähdä miten kaunis se on kesällä kun kasvaa ja kukkii.

Juhlistettiin kesäkuun alkua lasten kanssa käymällä keinumassa koulun pihalla. En muistakaan milloin olisin viimeksi keinunut niin, että mahassa tuntuu, muistatko sinä? Hauskaa se ainakin oli, kannattaa kokeilla, jos edellisestä keinumisesta on jo pidempi aika :)


Lento tuuli hiuksia hyväilee, 
auringon lämpö sielua syleilee, 
hymy huulilla väreilee, 
kun suu mansikoita maistelee,
kesä on tullut, tiedän sen, 
kun kukkaan lensi perhonen.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Luovuuden herättelyä

Taas se iskee tajuntaan ja kovaa, että jotain pitää saada tehtyä! Vaikka haravaa on heilutettu, risuja kannettu ja kaikkea muuta pihalla touhuttu pakollisten kotihommien ohella. Silti päässäni pyörivät isot rattaat, mitä kaikkea pihalla voisi tehdä. Entäpä sisällä. Huonekalu projektejakin odottaa jonoksi asti. Olisi hiottavaa ja maalattavaa. Mistähän aloittaisi. Puusohva, ruokapöytä, tuoli... Huomenna meille kotiutuu yksi uusi tai no oikeastaan vanha pöytä. Uusi minulle! Pitääköhän sitä maalata... Varmaan pitää kiltisti aloittaa jostain, ei kai ne muuten etene?



Yksi vanha hylly pitäisi laittaa kasvihuoneeseen. Kanalan kuistille jo kannoimmekin mieheni kanssa yhden vanhan liinavaatekaapin. Jonka ostin ihan muuhun käyttötarkoitukseen, mutta ulkona säilytyksen johdosta tuoksut olivat sen verran vahvat, ettei kaappi saanut lupaa astua sisälle taloomme. No nyt se on kanalan kuistilla, sinne on hyvä piilottaa rehut, vesikannut ym tarpeellista. Avasin kaapin toisen oven ja laitoin kaappiin kanoille pesän, voivat munia siis ulkoilmasta nauttien. Hih! Ja nyt kanarouvat munivat nimenomaan vaan ulkona olevaan pesään! Ymmärtävät hyvän päälle :)

Kot kot!




Yksi ilta saimme nauttia pihallamme temmeltävistä oravanpoikasista. Heistä oli pakko saada kuva. Kaksi sain ikuistettua samaan kuvaan. Aivan hurmaavia luonnoneläimiä. Pojatkin seurasivat oravan poikasten leikkejä hymyissä suin. 


Välillä on ihana pysähtyä nauttimaan vaan siitä näkymästä tai hetkestä. Luonto on nyt niin kaunis. Muistakaa nauttia! Kun hetken odottaa niin kiirekin menee ohi :)


maanantai 25. toukokuuta 2015

Kierrätystä puutarhassa

Pidän ajatuksesta, että vanhat tavarat saavat uuden mahdollisuuden, uuden elämän. En ehkä ole mikään himokierrättäjä, mutta yritän parhaani. Toisen roska on toisen aarre! Viime kesänä mieheni sai tätä asiaa todistaa, kun peräkärriin nostelin toisen hylkäämää hetekaa. No nyt heteka on lepopetinä paviljongissamme. Pihalla on hauska ideoita kaikkea uutta käyttöä vanhoille tavaroille. Siskoni vanhat sängynjouset ovat köynöstukina kasvilavalla ja ompelukoneenjalat pöydänjalkoina... Linnunpelätin sai tänä vuonna päällensä minun vanhan mekon. Pää häneltä vielä puuttuu, muuten on oikein menevä lady tuolla kasvilavan vierellä.



Tämä kierrätys ja mummolan aarteiden metsästys tuntuu olevan tällä hetkellä jonkun sortin trendi. Mutta mielestäni erittäin hyvä sellainen. Ainakin moni sisustuslehti pursuaa mummoilua ja retroilua. Ollaanko tästä "valkoinen koti trendistä" siirtymässä mummoiluun? Mummolatyyli jollain tavalla houkuttaa minua muutenkin. Mutta taidan tyytyä tällä hetkellä näihin muutamaan räsymattoon ja kukkakuppeihin. 

Mökillä viikonloppuna käydessämme käteeni tarttui äidilleni lahjaksi ostamani kierrätykirja, joka pursuaa kierrätysideoita nimenomaan puutarhaan. Jos et ole kirjaan törmännyt ja aihe kiinnostaa voin lämpimästi suositella. Kirjassa on humoristisiakin ratkaisuja, mutta paljon todella käytännöllisiä ja kauniita ideoita. 



Päivämme ovat hujahtaneet ulkona ja illat tuppaavat hieman venymään myöhään, kun ei vaan malttaisi sisälle tulla. Eilen illalla möyrysin kukkapenkeissä ja kasvit taas muuttivat... Lapsetkin ovat löytäneet ihan uuden riemun ulkoleikkeihin, kun sää lämmennyt hieman. Isommat pojat keksivät leikkejä ja touhuja keskenään todella hyvin. Tänään paistoin välipalle lettuja kiitokseksi kilteille pojille :) On joskus vaan mukavaa seurata kun leikit sujuu ilman pahempaa riitelyä ja mekkalaa. Tämän aamun aikainen herätys Herra yksi veen kanssa alkaa painamaan silmäluomia ja muutama sisustuslehtikin odottaa sohvan nurkassa, niille omistan seuraavan puolituntisen ja sitten kohti höyhensaaria...zzzz