VIRKATUN VERHON VÄRJÄYSTÄ

Huomaan taas pukeutumisen vaikeuden ja eteisen merkityksen näin syksyn saapuessa. Eteinen sai äskettäin pientä muutosta mustan maalin ja kangasvärin merkeissä. Värjäsin äitini virkkaaman verhokapan mustaksi ja valkoinen kulunut penkki sai mustan maalin päälleen. Jotain kaipaamaani väriä löytyi kierrätyskeskukselta nappaamastani vauvan pussilakanasta, joka pääsi tuunattuna pikku ikkunaan verhoksi. Meinaa mennä mustavalkoiseksi välillä tämä elämä! Verhot värjäsi Prismasta ostamallani Nitor tekstiilivärillä, hintaa oli vajaa 7 euroa. Värjääminen tapahtuu pesukoneessa ja hyvin on helppoa. Ainoastaan pesukoneen puhdistaminen tuotti hieman ongelmia, väri nimittäin on todella tarttuvaa. Muutaman kerran sai tyhjänä koneen pyörittää ennen kuin uskalsin muuta pyykkiä pestä... Kokeilin myös toista samaisesta kaupasta ostamaani tekstiiliväriä nimeltään Dylon ja värjäsin sillä valkoisen virkatun vessan maton. Tässä lopputulos oli harmaa, koska värjättävää massaa oli niin paljon. Mustaksi värjääminen olisi vaatinut kaksi väripurkkia, mutta matto saa olla harmaa. Helposti saa uudistettua vanhoja tekstiilejä. Ei kun värjäämään!

Teimme talomme eteen tai tarkemmin rappujen eteen laatoituksen ja se on suoraan verrannollinen eteisen siisteyteen, hiekkaa kantautuu niin paljon vähemmän kuin ennen. Viikon verran laatat ovat paikoillaan olleet ja niiden seuraamus on jo havaittavissa. Selvästi hyvä ratkaisu!  Ulkona on niin tasaisen harmaata, että lähden jumppaan hakemaan lisää virtaa itseeni. Täällä ollaan muuten kokeiltu kalkkimaaleja ja niistä kokemuksiani palaan kertoilemaan pian. Mukavaa iltaa sinulle!

Tervetuloa syyskuu!

Syyskuussa mennään ja vuodenajan vaihtumisen alkaa jo aistia. Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää kaikille! Vaikka kesän loppuminen aiheuttaakin minussa hieman haikeutta, on silti mukava kaivella kynttilöitä ja lyhtyjä esiin. Tänään saimme nauttia sumuisen aamun jälkeen lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä. Järjestelin hieman terassia uudelleen ja veimme turhia kesäjuttuja lasten kanssa jo varastoon. Kesäkukkia en tahdo vielä pois laittaa, koska ne ovat niin kukkaloistossaan. Vaikka kaikki syyskukat ja sammalet suorastaan huutelevat minulle. Omat talvettamani pelargoniat kukkivat aina myöhään loppukesästä ja niistä saan nauttia pitkälle syksyyn saakka. Ehkä huomenna kipaisen ainakin metsään hakemaan niitä sammalia muutamaan ruukkuun. Ystävältä saaduista omenoista syntyi kranssi ulko-oveen. Pikku hiljaa hiivitään kohti pimeneviä syysiltoja ja sumuisia aamuja. Yöt ovat jo pelottavan viileitä ja alan pelätä kasvihuoneessani kypsyvän sadon puolesta. Siellä olisi niin paljon vielä herkkuja tuloillaan.

Eteinen sai hieman uutta ilmettä. Kukkaverhot saivat väistyä ja tilalle laitoin äidiltäni saadut hänen virkkamansa verhokapat. Järjestelin samalla talomme monet kymmenet kengät uusiksi ja vein jo osan varastoon ja varastosta toin syksyisempiä menokkaita sisälle, joten kappalemäärä ei paljoakaan muuttunut. Miten näitä kenkiä voikaan olla näin paljon? Laitoin lastenkenkiä eteisen penkin alle koreihin, jokaisella lapsella on oma numeroitu kori, joka helpottaa omien kenkien löytämistä. Yksi ongelma hoidettu! Innostuin myös extempore kankaanpainohommiin. Painoin kangasväreillä pilven kuvia vanhaan lakanaan ja tekaisin siitä uuden päällisen eteisen penkin istuintyynylle. Ja kaikki tämä lähti tuosta pilven kuvasta kehyksissä, jonka tulostin netistä :)

Nyt katoan laittamaan omaa iltapalaa, talo on niin hiljainen. Kaikki lapset ovat jo unilla, osa nuhan väsyttäminä. Katsotaan millainen yö on tuloillaan ja monet varpaat aamulla sängystämme löytyy. Jotain hyvää lautaselle ja sohvan nurkkaan murustelemaan. Tekemään siis sitä mikä on lapsilta kielletty eli syömään sohvalle (ihan siitä syystä kun meillä on valkoinen sohva). Mukavaa lämmintä alkavaa syyskuuta kaikille!