LAPSI VS ÄLYLAITE

Arvaan, että monessa perheessä lasten ja älylaitteiden kanssa käydään pientä vääntöä tai jopa isompaa taistelua. Meillä laiteaika on ollut aina rajoitettua, älyvehkeet eivät siis ole lasten kädessä aamusta iltaan rajoittamattomina vaan niiden käytölle neuvotellaan joku järkevyys. Ymmärtän maailman muutoksen omaan lapsuuteni verrattuna, joo lankapuhelimessa ei paljon pelejä ollut... Ollaan yritetty virittää peliaika "sääntöjä" milloin milläkin. Esimerkkeinä mainittakoon: ulkoilemalla tietyn ajan, saa saman verran peliaikaa, kunnollisella käytöksellä (lue ei tappeluita veljien kesken) saa peliaikaa... Nyt paikallislehden tekstiviestipalstalta poimitti vinkki olkoon viimeisin peliajan mittari. Lukemista kun pitäisi harrastaa, niin luetaan ensin ja sitten voi räpeltää omaa älyvehjettään  jonkin aikaa :) Täällä neljä poikaa pelaa nytkin, kun tätä kirjoitan. Kolme omaa ja yksi yökyläläinen :) Onhan se heille tärkeää, sosiaalista ja kehittävääkin toimintaa, mutta sopivalla miksillä kaikkea muutakin.  Kohta ruokaa massuun ja lumilinnaa kaivamaan pihalle.

Huono kännykkäkuva, mutta idea selvinnee tästäkin! Mukavaa sunnuntaita!

KUMMITUS SYNTTÄRIT

Meillä vietettiin viikko sitten synttäreitä kummitus teemalla. 4-vuotis juhlat ja päivänsankari sai itse juhliensa teeman valita. Kiva teema - BÖÖ! Marenkihaamuja kakun päälle ja mustaksi maalattuja maitotölkkejä kummitustaloiksi. Kuvissa ei näy, mutta talojen sisällä paloi ledituikut, joten ikkunoista näkyi valoakin. Halpoja ja helppoja pöytäkoristeita!

Marenkihaamut

2 kananmunan valkuaista ja 1 dl sokeria (reilu 20-30 kpl riippuen haamun koosta)

Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi vatkaimella ja lisää sokeri joukkoon vatkaten. Vaahdon tulee olla niin kovaa, että se pysyy kulhossa vaikka kääntäisit sen ylösalaisin. Pursota pellille leivinpaperin päälle haamuja ja paista 125 asteessa noin tunti. Anna marenkien jäähtyä kuumalla pellillä jotta ne pysyvät rapeina. Silmät piirsin omille haamuilleni sulalla suklaalla hammastikkua apuna käyttäen.

                         

 Ihanat juhlat takana ja kauniit muistot jäi!

JÄRJESTYKSENVALVOJA NÄKEE VIHREÄÄ

Välillä tekisi mieleni ostaa pilli. Semmoinen mitä esimerkiksi jalkapallotuomarit käyttävät. Toimisikohan se? Poikien leikit ja se nahuaminen on välillä sitä luokkaa, että tämä järjestyksenvalvoja ei jaksa komentaa. Välillä tekisi mieli heittää vaan ruoto sohvalle, lopettaa ainainen järjestyksen valvominen. Huutakoot ja sotkekoot koko talon. Mutta kun mutta kun minä tulen levottomaksi mekkalassa ja sekasorron keskellä, en osaa olla sotkussa ja epäjärjestyksessä. Hetken talo on siivouksen jälkeen siisti, joten äkkiä muutama kuva!

Viime postauksen jälkeen kannoin olohuoneeseen varastossa huilaamassa olleen pöydän. Tänään pesin jopa osan ikkunoista (sitä hommaa vihaan, joten jollain tavalla hyvä päivä oltava).  Mieskin huomasi ikkunoiden peseytyneen, joten se tuli nähtävästi tarpeeseen. Verhot lähti osista ikkunoista ja nyt pitäisi uusia viritellä. Kaapista vai kaupasta? Mutta kuten otsikko viittaa ja kuvista näkee, jokin pieni vihreä hulluus iski, kasveja ja tekstiilejä. Ripaus vihreää tähän syksyyn!

Ei se auta kuin moppiin vielä tartua. Tunnustan, että sen verran on siivous vielä kesken. Pojat katsovat leffaa, joten nyt kipinkapin hoitamaan homma loppuun, ennen iltasatuja. Huomenna saakin sitten järjestyksenvalvoja huilailla ja touhuta ulkona. Nautitaan viikonlopusta! 

ESIKOINEN EKALUOKKALAINEN

Se ensimmäinen koulupäivä. Minä muistan omani ja sen itse valitsemani My little pony repun, siinä oli violettia ja mintunvihreää ja semmoinen kätevä tasku. Muistan jännityksen ja valokuvauksen kotimme rappusilla, kun äitini halusi minusta kuvan ennen lähtöäni. Eilen kuvasin esikoistani, kun hän lähti ensimmäistä päivää kouluun. Oih, on hän jo iso poika, välillä vallan villi vallaton, puhelias, mutta samalla oma suloinen ja huomaavainen itsensä. Nyt on ikuistettu tämä hetki ja ensimmäisenä koulupäivänä oli ollut sen verran mukavaa, että lähti hän hymyssä suin kouluun tänä aamunakin. Muutaman vuoden päästä on sitten seuraavan vuoro.

Pakko kai se on alkaa taipua ajatukseen, että syksy on saapunut. Vaikka viime postauksessa vannotin vielä kesäpäiviä olevan ja tulevan, mutta on tämä sää vaan niin märkää ja syksyistä koko ajan. Ulkoterassille ostin jo yhden syksyn merkin, krysanteemin. Olohuone sai vähän uusia sävyjä Kuopion reissulta tulijaisiksi. Aamulla mietin kannanko olohuoneeseen myös pöydän. Vein sen keväällä varastoon, mutta nyt alan kaivata pöytää johon voisin laittaa kynttilän illalla palamaan. Uudesta pöydästä olen haaveillut, mutta sen toteutukselle ei ole ollut aikaa kesällä. Miehen ukin perintö, tuunattu vanha pöytä saa siis jatkaa palvelustaan. Kuvia näette kuhan saan olohuoneen siivottua ja pöydän paikalleen :)

Mukavaa viikkoa!

MAJA MATALA

Lasten maja on ollut valmiina jo tovin, mutta maalia pintaansa se ei ole edelleenkään saanut. Saanoonko tuo ikinä (maalareita laiskottaa), joten päätin tänään ulkoillessamme napsata siitä muutaman kuvan. Maja on jäänyt vähemmälle leikille metsän kiinnostaessa enemmän, mutta jospa ne majaleikitkin vielä löytyisivät. Toivottavasti tänä kesänä ulkosaunan rakentamisen edetessä saisimme tätä osaa pihasta kuntoon. Siellä kun tuppaa olemaan vielä hirsikasaa ja muuta sinne kuulumatonta. Välillä iskee malttamattomuus, tahtoisin kaiken heti kuntoon, mutta se vaatii niin paljon työtä!

Maja on siis toteutettu poikien oman piirrustuksen pohjalta. He piirsivät kuvan millaisen tahtoivat ja minä rakensin heidän avustuksellaan. Onneksi eivät toivoneet majaa puuhun, kun siitäkin oli joskus puhetta... Siinä olisi tämän äidin taidot loppuneet kesken. Laudat ovat purkulautaa ja pohjana on pari isoa siirtolavaa, joten voisin sanoa sen olleen ilmainen rakentaa. Majassa on pyöreät ikkunat jokaisen lapsen omalla korkeudella ja yksi ylempänä oven päällä aikuisille :)

Ulkona vihreys on räjähtänyt loistoonsa ja nurmikkoa saakin leikata ahkeraan. Uutukaista trimmeriäkin pääsin ulkoiluttamaan yksi ilta ja aah sitä ihanuutta, kun saan siistittyä semmoisia paikkoja joihin en leikkurilla pääse. Yllätys yllätys täällä aika on mennyt pihalla kotona sekä  mökillä ja viimeiset pari päivää olen kokenut jonkun sortin taantumaa ja väsymystä. Lapsilla alkoi loma ja nyt on kesä edessä. Tänään käytiin kaupungissa, vaikka maalla mukavaa onkin, oli kiva käydä jäätelöllä ja leikkipuistossa. Huomiselle suunniteltiin piknik/uimareissua läheiselle rannalle ja sitten viikonloppuna saammekin juhlia rakasta kummityttöäni ja hänen suurta saavutustaan. Kauluspaitoja on jo silitetty pitkä rivi juhlaa odottamaan ja oma mekkokin odottaa valmiina. Ihanaa päästä juhlaan!

MAJAN RAKENNUS VIETTI

Se olisi taas viikonloppu aluillaan. Hieman erilainen viikko ollut miehen lomaillessa ja ollaankin saatu ulkosaunaa hyvin eteen päin. Kyllä siellä loppu kesästä saunotaan! Alkaa tila hahmottua ja pääsee loppuja materiaaleja miettimään todenteolla. Piha-alueen saunan edestä haluan vielä myllätä täysin. Miehelle siitä ideani esitin ja paperilla sitä luonnostelin. Kyllä se vielä jonkun sortin kaivinkoneen tälle tontille tuopi, mutta saapahan sitten (toivon mukaan) kerralla mieleisekseen. Maalla kun asutaan, niin tämä pihapiiri vaan laajenee ja laajenee joka kesä. Kukka-alueita en tee yhtään lisää, sen päätin jo ennen lumien sulamista ja siinä päätöksessä pysyn. Keskityn ihmettelemään viime kesänä tekemääni uutta aluetta ja entisten alueiden mylläyksiä, kyllä sieltä jo jotain vihreää nousee. 

Viikko on vierähtänyt ulkona, sisällä vaan pakolliset askareet hoitaen. Tänään aloitettiin poikien kanssa rakentamaan heille majaa metsään. Heidän omilla piirrustuksilla :) aika hauskaa! Saa nähdä millainen siitä sitten tulee kuhan valmistuu. Varmaan viikonlopun aikana saadaan se melkoisen pitkälle rakennettua, sitten maalikauppaan vierailemaan. Kuhan pojat saavat päätettyä seinien värin... Todella hauskaa nähdä sitä innostusta heidän silmissään, kun tehdään majaa ja kun tehdään ihan oikea maja. Lattia ja seinät laudasta ja kattokin jostain materiaalista mitä sattuu tontilta löytymään. Jos ei peltiä niin sitten umpilaudoituksen päälle virittelen vaikka pressun. Eli ihka oikea pikku talo kuistilla. Onhan heillä jo pieni leikkimökki, mutta se on vähän turhankin pieni, joten nyt tehdään sitten vähän isompi. Aika vahvasti tärykalvoilla paloi kuva kolmesta pojasta, jotka kaikki vasarat heiluen istuivat oman mökkinsä rakennuskella, huoh! Hyvää vastapainoa näille uhmaikäisten kohtauksille... 

Oikein renteuttavaa viikonloppua! Täällä odotellaan illan saunaa lastenleffaa katsoen ja veikkaan, että sen jälkeen yksi jos toinenkin on valmista yöunilleen. Raitis ilma ja touhuaminen pihalla ovat tehneet tehtävänsä!

LEGOTAIDETTA

Maalailtiin sormiväreillä ja legoilla, syntyi vähän erilaista taidetta. Legoilla voi tehdä siis muutakin kuin leikkiä :) meinasin jokin päivä kokeilla tätä samaa menetelmää kankaalle kangasväreillä painaen. Kokeillaan toimiiko lego leimasimena myös kankaalle. Viime päivinä lumet ovat saaneet kyytiä, kiitos auringon. Terassilta sulivat eilen viimeisetkin lumet, mutta pihalla riittää vielä sulateltavaa. Muutaman kukka-alueen päältä loin lapiolla lumet pois, kun en malttanut odottaa, jo sieltä jotain näyttää nousevan. 

Nyt päiväkahvia kiehumaan ja ikkunan pesuun! Mukavaa päivää!

DIY VERHOT

Verhoja on kaappi täynnä, mutta kun tympii. Kuulostaako yhtään tutulta? Lastenhuoneeseen olen tehnyt tässä talossa asuessamme muutamat verhot. Olisiko 3 verhot kuuden vuoden aikana. Tuunailen yleensä aina jostain entisistä verhoista/kankaista uusia. Yhden kankaan olen tainut ihan varta vasten ostaa poikien huoneen ikkunaa, mutta se merirosvoteema meni ohi ja jokin aika sitten sottailtiin poikien kanssa millaiset verhot nyt valittaisiin. Tällä kertaa tuunauksen uhriksi valikoitui vanha lakana johon painoin vuoria. Leikkasin ja ompelin verhon sopivaksi ja painettiin kuviot maalarinteipin ja kangasvärin avustukselle. Hyvä tuli!

Poikien huoneessa ei sen kummemmin joulukoristeita ole, eikä taida tullakaan. Tuo askartelemamme kuusimobile ikkunassa ja pieneen kasvihuoneeseen tehty joulumaa. Semmoinen oli viime talvenakin ja pojat tahtoivat tänä vuonna uuden. Siellä on sammalta, risuja yms. lumisprayllä kuorrutettuna ja sitten erikoinen lauma muovieläimiä seikkailemassa ja tietysti pieni patterilla toimiva valosarja tuomassa valoa pimeään. Toimii hyvin yövalona!

Itsellä kun on näköjään vapaailta iltasadun lukemisesta, niin keskittyisiköhän joulupalloihin :) Taidan lähteä autotalliin pallopussi kainalossa, katsotaan mitä siitä seuraa. Palaan kertomaan!

VIETÄN PÄIVÄN LAPSENI VALITSEMISSA VAATTEISSA

Tänään vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää ja luin eilen yhden artikkelin, linkki tässä. Tänään haastetaan kaikki vanhemmat Anna lapsesi pukea sinut päivään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan anna siis lapsesi päättää tänään sinun vaatteesi. Jännityksellä aamulla odotin mitähän saan päälleni, kun pojat tuumailivat vaatehuoneessa tovin. Tiesin toisen pojan haluavan pukea äidin punaiseen, hän on monta päivää kysellyt miksi äidillä ei ole punaista vaatetta päällä. Sängyn reunalla istuessani ja odottaessani ehdin miettimään vaatehuoneeni sisältöä, siellä ei hirveästi ole punaista päällepantavaa, vaikka punaisista vaatteissa pidänkin. Olin jo melko varma viettäväni päivän pikkujouluinen pitsimekko tai iltapuku päällä, jotka nyt sattuuvat punaisia olemaan. Poikien valinta yllätti, toinen oli valinnut housut, yhdet lempifarkkuni ja toinen punaisen Pariisista ostamani hihattoman paitapuseron, jota en oikeasti ole käyttänyt kuin kerran... Hyvä valinta! Sieluni silmin mietin mitähän äsken ovella postipakettia tuonut postimies olisi tuumannut, kun olisin vaatimattomasti iltapuvussa oven avannut, heh!

Muuten meillä vietetään tänään yökkäripäivää, kun pienin poika on taas kipeänä. Viime yö meni 15-30 minuutin unipätkissä. Onhan tätä jo tovi jatkunutkin, vuoronperään sairastelua, mutta pienin on kyllä oma osansa jo saanut taudeista. Yskän seurauksena on jo oksennusta siivoiltu ja vaatetta vaihdettu. Onneksi näyttää olo olevan pystyssä helpompaa kuin pikällään. Saa nähdä muuttaako sairastelu ja säätiedotuksen uhkaavalta näyttävä lumisade viikonloppumme suunnitelmia. Viikonlopulle on jo yhtä sun toista mietittynä, vähän jos ehtisi tuunailemaankin, ainakin yhden puulaatikon luistimille. Lapsiperhearkea kun vahvasti  eletään niin kotimme muistuttaa välillä lähinnä leikkikenttää, vaikka kuvissa villi meno ja lelut eivät paljoa näy. Sen verran kiiltokuvaelämää vietän, etten teille viitsi sotkujamme esitellä. Kotiamme pyrin järkeilemään arjen käytännöllisyyden ja kauneuden välimaastossa. Välillä tehdään vaadittavia komprimisseja ja välillä rönsyillään kaikkeen yltiöpäiseen turhuuteen. Tässä vaan mietin, että mennään näköjään taas sinne rönsyilyn suuntaan kun ympärilleni katson :) Sallittakoon se tähän vuodenaikaan!

Mukavaa viikonloppua teille!

ONKO POHJOISNAVALLA PUITA?

Onko Pohjoisnavalla puita? Pohjoisnavalla on varmasti ainakin lunta? Miksi meillä ei ole lunta? Voi näitä lasten kysymyksiä. Niitä on tänään riittänyt! Lunta todellakin täällä odotellaan, mutta sen puuttumisesta huolimatta ensimmäiset joulukoristelaatikot tulivat tänään taloon. Halloween härpäkkeet lensivät laatikkoon eilen illalla miehen lukiessa iltasatua lapsille. Tosin aamukahvilla löysin vielä keittiöstä muutaman hämähäkin. Viikonloppu vierähti kokonaan reissussa Tahkolla ja nyt ihanan naisenergian täyttämän viikonlopun jälkeen on mieli hyvin kevyt. Tosin yhdelle pojalle nousi eilen illalla kuume ja itselläkin vähän empätiiäolo. Vai liekkö tauti tulossa vai väsymystä viikonlopulta, mutta kuitenkin ei ihan iskussa tunnu kroppa olevan.

Tänään oltu aika iisisti, hieman vaunujen kanssa ulkoiltiin ja pihaa haravoin. Huomenna saadaan katto ulkosaunaan, joten hommat pihalla todella hyvällä mallilla. Mies on ahkeroinut ihan höpelönä pihan perällä! Talven aikana onkin sitten hyvää aikaa suunnitella saunaa eteenpäin. Talven ja joulun odotus alkaa hiipiä mieleen ja ensimmäiset kysymykset joulupukin listasta on meillä jo esitetty. Nautin suunnattomasti tästä vuodenajasta! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Elämän parasta aikaa

Tässä väsyneen aamun ajatuksesta se sitten lähti. Olen yhden jos toisenkin kerran kuullut sanottavan, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Tai oikeastaan tätä samaa lausetta on toisteltu esikoisen syntymästä saakka. Pohdin vaan kun itse elän näitä ns. ruuhkavuosia, että onko tämä todella sitä. Kuinkahan moni kiireellistä lapsiperheenarkea elävä tajuakaan kokevansa siinä kaaoksessa elämänsä parasta antia. Mää ja tiiä, ei ehkä ihan kaikki veikkaan. Onko elämän paras aika rinnastettavissa lapsiin, en ihan usko sitäkään. Toki se on varmasti yksi onnellisimmista jaksoista elämässä. Väsyneenä ei monikaan äiti varmaan tätä tiedosta ja olo on kuin humalaisella vuosien univajeesta johtuen, niin elämänasennetta siinä saa hakea oikein kunnolla ja tuota lausetta kummastella. 

Samaan aikaanhan ne monesti sattuu elämässämme monenmoiset asiat. Saadaan lapsia,  rakennetaan taloa, suunnitellaan pihamaa ja tehdään se yhden kesän aikana, käydään töissä, hoidetaan parisuhdetta, ehkä myös autetaan niin vanhempia kuin kavereitakin yhdessä jos toisessa asiassa, pidetään koti siistinä ja perhe ruuassa, huolehditaan läksyt, kerho- sekä kouluasiat ja kausivaatteet lapsille, kouluttaudutaan, ettei jämähdetä paikoilleen, suunnitellaan hyvällä tuurilla häitä tai joitain muita juhlia, harrastaakin pitäisi jotain, eikö? Aika huimaa. Ei ole ihme, jos jokunen väsähtää kaiken tämän alle. Viime aikoina omassa ystäväpiirissäni olen huomannut monen pohtivan myös ystävien merkitystä tässä kaiken kiireen keskellä. Moni voi kokea, että ystävät lakkaavat pitämästä yhteyttä tai toisen asiat eivät vaan jaksa kiinnostaa, koska eletään eri elämänvaihetta. Ystävien kanssa eletty aika on kuitenkin kullan arvoista, vaikka hetki olisikin vaan se kahvikupponen tai puhelinsoitto. Itse saan olla iloinen, että ne tietyt ihanaiset ystävät ovat pysyneet ympärillä, vaikka yhteydenpito on välillä ollutkin vähäistä.

Tuon elän elämäni parasta aikaa lauseen lisäksi yksi ihan tuntematon ihminen kertoi minulle, että nyt pitää tehdä kaikkea mahdollista kun lapset ovat pieniä, silloin ihminen saa kaikkea aikaiseksi. Kuulemma kun hieman lapset kasvavat ja omaa aikaa olisikin enemmän niin  silloin ei saa enää aikaiseksi juuri mitään. En tiedä onko tuossa ajatuksessa perää, voi ollakin. Tässä ainakin yritän parhaani :) 

Oma arkemme muuttui tällä viikolla, niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä. Esikoisemme aloitti eskarin ja muut ollaan haettu hieman uutta rytmiä päiviin. Yhden puuttuessa joukosta homma hieman muuttui. Olen siitä iloinen, että saan olla kotona lasten kanssa. Mutta toki välillä mietin tulevaisuuden työkuvioitakin, sitä oravanpyörää mikä pyörii lujaa vauhtia. Siihen pyörään pitää joskus kyytiin hypätä, mutta onneksi se hetki ei ole vielä. Joten nyt pitää nauttia tästä elämäni parhaasta ajasta!

Jaahas nyt rupeaa kuulumaan sen verran elämänääniä olohuoneesta, että parempi ruveta laittamaan ruokaa näillä kolmelle elämäni tahtipuikolle :) Mukavaa sunnuntaita ja tulevan viikon aloitusta kaikille!

Äitiyden ytimestä

Aamulla en ollut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa, se oli kahdeksan. Siis meidän lapset osaakin joskus nukkua! Kerrottakoon, että meillä ollaan oltu aina aamuvirkkuja. Kello viisi-kuusi on tässä talossa se normaalimpi heräämisaika. Siis monesti jo ennen kuin kukkomme Herra Hermanni Hakkarainen kiekaisee. Aika mukava päivän aloitus, vaikka ulkona sää ei ollutkaan niin mukava. Vettä satoi koko päivän, joten saimme keskittyä mm. vesivärittelyyn ja valokuvien järjestelyyn.

Mehua, muroa, puuroa, maitoa, kakkaa... Niitä kaikkia olen tänään siivonnut lattioilta. Elämä ei ole pelkkää kiiltokuvaa, ei todellakaan. Iltapalalla nostin jo kädet ylös ja annoin olla. Siivoan loput sitten kun saan kolme lasta unille. Siellä ne nyt tuhisevat, ne päivämme riiviöt ja päivämme aarteet. Vaikka tämän hetkinen elämänvaiheemme tuntuu aika ajoin kaaokselta ja suorittamiselta, tunnen valtavaa ylpeyttä kolmesta pojastamme. Ja onnea kaikesta mitä meillä on. Kumpa aina osaisi sen kaatuneen puuron ja maitomukin takaakin ajatella positiivisesti. Lapset ovat kuitenkin niin lyhyen hetken pieniä. Veikkaan, että näitä vuosia tulee vielä ikävä! Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi kuopuksemme kastajaisista. Vuosi, minne se meni?

Poikien pihaseikkailut

Kolmen touhukkaan pojan äitinä on välillä käytettävä mielikuvitusta, jotta päivämme eivät olisi aina yhtä ja samaa. Tietyt rutiinit on oltava ja niistä pidetään kiinni aika tiukasti, mutta silti kaipaan päiviimme jotain touhua ja luulen sen tarttuvan myös lapsiini. Pojat lähtevätkin kanssani touhuamaan milloin mitäkin aika ennakkoluulottomasti. Ikä asettaa tällä innostuksen kestolle vaan rajat. Pienimpiä ei äidin piiperrrykset jaksa kiinnostaa kauhean kauaa... Ja joskus kun komennan poikia rauhoittumaan, pitäisi varmaan ensin rauhoittua itse ja istua alas. On ehkä huono tapani touhottaa aina jotain. Joutenolo on välillä ihanaa, mutta välillä se on minulle melkoisen vaikeaa. Jos en tee mitään niin ainakin suunnittelen jotain...

Viimeisin ajatukseni on muokata lasten leikkimökin ympäristöä jollain tavalla "seikkailualueeksi". Jotain pientä lisää sinne alueelle, jossa on jo lapsille leikkimaja ja liukumäki. Eilen tekastiin pikaseen poikien kanssa tiipii. Vanhat heinäseipäät kepeiksi ja mummon vanhat lakanat pääsivät käyttöön. En rupea hienoilemaan uusilla kankailla ja eipähän sitten sureta, jos rikki menee tai likaantuu. Voi viskata pois surematta. Samoista kankaan tilkuista tein viirinauhan. Pitää vielä lakanapinkkaa kaivella ja tehdä joku peitto "lattiaksi" telttaan, kuhan vaan hieman maa kuivahtaisi. Äitini antaa minulle aina kaikki käytöstä poistuvat lakanat jne. Minä monesti keksin niille uusiokäyttöä. Yhdet hänen lakanat roikkuvat eteisessämme verhoinakin...

Lasten käytettynä ostetut keinut ovat myös menossa tänne alueelle, kuhan vaan saadaan niiden paikka raivattua. Hieman tuo ulkosaunan rakennusprojekti sotkee tässä asiassa, kun on hirsikasoja täällä päin pihaa. Kaikki ajallaan. Olen niin ylpeä miehestäni joka veistää saunaa hirsi kerrallaan, kyllä tulee upea sauna ja saunatupa. Ja vaikka sauna on vasta rakenteilla, voisi kuvitella sen olleen siinä jo vuosikymmeniä. Vanhoista hirsistä saa hienoa jälkeä.

Saa nähdä onko teltassa sitten leikkijöitä alku innostuksen jälkeen. Lapsilla kun tuppaa se mielenkiinto loppumaan aika lyhyeen. Talon ympäristö, metsä, purot ja kaikki ovat niitä  heidän seikkailupaikkojaan. Silti mielestäni on kiva, että pihassa on jokin alue nimenomaan pienelle väelle. Eilen vanhin poikani jo kyseli, että saadaanko me sinne oma kasvimaakin :) Tottakai, jotain pitää laittaa kasvamaan myös leikkimajan luoksi. Eli niillekin pitää suunnitella paikka.

Olen kerännyt ideoita "lapselliseen pihaan" netistä. Saa nähdä mitä kaikkea ehdin ja pystyn toteuttamaan... Alla olevat ideakuvat poimittu Pinterestistä.

Huomenna jos tarttuisi vasaraan tai ainakin lapioon. Mutta sitä ennen vähän puutarhalehden selausta ja huomisen aamun odotusta. Ihanaa Äitienpäivä! Saan nukkua ja saan aamupalaa vuoteeseen, sitä kannattaa vuosi odottaakin!

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!

Kiltti, kiltimpi, kiltein

Päätettiin tällä viikolla palata asiaan kiltteystähdet tai niiden antamiseen pojille. Meno yltyy välillä aika vallattomaksi tässä talossa kolmen pojan kanssa. Joskus aikaisemmin tähdet (silloin tarrat) toimivat hyvinä houkutuskeinoina moniin asioihin (syömiseen, pukemiseen, lelujen raivamiseen jne. arkisiin askareisiin). Tällä kertaa tähdet piirretään liitutaulutarrasta tehdylle liitutaululle, joka on keittiössämme kaapin päässä. Siihen tein pikaseen taulukon mihin kaksi vanhinta poikaa voivat tähtiään kerätä, pienin mies ei vielä tästä touhusta ymmärrä mitään, joten hän jää tämän taulukoinnin ulkopuolelle. 

Tänä aamuna oli mukava nähdä, kun kaksi pientä ihmistä petasivat petinsä, pesivät hampaansa ja pukivat vaatteensa suurin piirtein ennen kuin ehdin itse sängystä kolmannen kanssa nousta. Joten houkutusporkkana toimii! Ja se porkkana on lupa olla hetki pikkukakkosen netissä, pelata hetki pleikkaria, elokuvareissu, hampparireissu jne. Lapset ovat hassuja ja välillä kiva hassutella mukana!

Tämmöinen houkutusporkkana voisi toimia aikuisellakin esimerkiksi suursiivouksessa tai painonpudotuksessa. Palkinnon pitäisi vaan olla jotain muuta kuin hampparireissu :) Noh juuri palkitsin itseni kahvilla saatuani vaatehuoneen siivottua loppuun. Jonkun sortin porkkana sekin!

Tuo liitutaulutarra on kyllä kätevä. Helppo laittaa ja poiskin sen pitäisi ainakin ohjeen mukaan lähteä (kokeillut en ole). Olen askarrellut siitä pieniä tauluja mm leikkimökille, kauppaleikkien hinnastot ovat niille piirrettyinä. Tarraa on vielä rullalla kaapissa, mitähän kaikkea siitä voisi tehdä?