Perennasta piironkiin

Toissa päivänä olin äidin apuna mökillä kitkemässä kukkapenkkejä, tullessani sieltä pysähdyin kotimatkalla yhdelle puutarhalle ja sieltä mukaani tarttui yksi uusi perenna, jaloangervo. Joita olen nyt tänä kesänä muutamia jo ostanut, siis uusi tuttavuus minulle. Jossain lehdessä niitä talvella näin ja niiden kauneus alkoi kiehtoa minua. Kokeilu taimet nyt siis maassa.

Kotiin tultuani tänä viaton yksi uusi kasvi aiheutti monen tunnin mylläyksen pihalla ja valtavan multapulan. Vanhat perennat saivat kyytiä ja lammenrantaan alkoi muodostus kauan suunnittelemaani kukka-alue. Huippu tunne, jokin asia etenee! Tänä kesänä on jo pari uutta aluetta tullut. Vaikka taloa rakentaessamme suunnittelin muutaman ison kukka-alueen talon lähelle, nyt ne laajenevat jo rantaankin. Rannassa meillä on paviljonki, joten sen yhteyteen tulee kasvialue. Mielikuvana on, että paviljongissa olisi kaunista katseltavaa vieressä ja riippumatossa makoillessa voisi veden lisäksi ihailla kukkapenkkiä. Eilen otin pienen hetken riippumatossa makoillen (kun yksi lapsi oli unilla ja kaksi halusi jäädä sisälle leikkimään) ja sottailin taas työni järkevyyttä. Toissailtana kärräsin pintamaata metsänreuanaan ja eilen taas kannoin niitä takaisin toiseen paikkaa. No jumpan kannalta otin :) Kun eilinen jumppa jäi yllättäen väliin ja lahjoin miehen (joka ei nyt niin ilosta hypinyt) kuskaamaan minulle peilipiironkia. Takareisissä tuntui kuitenkin lapion kanssa jumppaaminen...

Eilen monen sähköpostin vaihtaminen varmisti tunteen, että joko nyt viimein kauan etsimäni peilipiironki löytyi. Yksi yksilö tupsahti eteeni netissä ja se vaikutti lupaavalta. Tosiaan miestä sai hieman vakuutella miksi kannattaa lähteä katsomaan ja miksi ylipäänsä tarvitsemme kyseisen huonekalun. Mutta piirongin nähtyään mies oli jo kantamassa sitä peräkärriin kyytiin. Kotona hän ihmetteli miksi minä haluan viedä sen yläkertaan "piiloon" meidän makuuhuoneeseen. Olisi kelpuuttanut huonekalun muuallekin taloon. Jee, nyt minulla se peilipiironki on! Toki se kaipaa hiontaa ja maalausta, väri ei ehkä ole ihan lempparini, mutta kunto on hyvä. (Kuva uutuudestani alla, peili on irrotettuna kuljetuksen vuoksi, jos ihmettelette)

Eilen innostuin tuunaamaan mummon vanhan pöytälampun sadekuuron aikana. Pitkään on tämänkin lamppu odotellut, että jotain sille teen, vielä mietin itse jalkaosan maalausta. Tai sitten jättän sen tuommoiseksi hennon persikkaiseksi. Alkuperäinen kupu oli nuhjuinen, vaikka se ei ehkä kuvasta näy. Yksi kattovalaisimen runkokin odottaa inspiraatioita (odottanut jo kuukausia), ehkä senkin vuoro vielä tulee. 

Tonnikalapurkista ja kangastilkusta sekä vanusta saa muuten kivan neulatyynyn. Alla kuva jo vuosia sitten tekemästäni neulatyynystä. Mietin, että pitäisi tekasta vaihtelun vuoksi toinenkin. Näitä naulatyynyjä saivat yhtenä jouluna ystäväni joululahjaksi :)

Mitäs sitä tänään? Varmaan pihalle. Aamuruoka odottaa valmiina jääkaapissa, joten minun ei tarvitse aamusta keittiössä aikaani viettää. Se hetki koittaa sitten iltapäivällä kun jääkaapissa odotteleva lohi pitää valmistaa iltaruokapöytään. Kukkapenkkiin voisi lähteä ja poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Nyt pienet kaverit katosivat yläkertaan leikkimään ja pienin vetelee maitopulloaan sohvalla, hyvin itsenäisesti. Ihana hetki, kuunnelle naurua ja leikin ääniä! Aurinkoista päivää kaikille!

Väriä puutarhaan

Keväisen Pariisin reissuni johdosta kiinnostuin entistä enemmän eri väreistä puutarhassa. Siellä kiinnitin huomiota miten puutarhoissa oli käytetty lehdiltään eri värisiä ja eri muotoisia kasveja, näkymä oli minulle mieleinen. Olenkin nyt kaivellut mm. Pinterestistä fiilistelykuvia tähän asiaan liittyen. Pariisissa itse puutarhoja tuli kuvattua harmittavan vähän. 

Ihan tämmöisiin suoritukseen en ehkä kykene, mutta ideaahan näistä voi poimia ja suht helposti toteuttaakin. Taitaa taas joku päivä puutarha kutsua... Alla kuvia Pariisin puutarhoista. Värisävyjen vaihtelua näissä kuvissa tekevät erilaiset pensaat, kotipuutarhassa ajattelin soveltaa ideaa pääasiassa perennoihin. Toki joitakin pensaitakin voisin käyttää. Se vaan vaatisi hieman isompia kaivauksia pihalla jo valmiissa olevissa kukka/pensasalueissa, joten ei ehkä tänä kesänä. Tulevaisuutta ajatellen vallan mielenkiintoinen ajatus!

Kesä ja kärpäset!

Kesä ja kärpäset - molemmat ovat saapuneet! Hyvää kesäkuun ensimmäistä päivää kaikille! Tänään voisin melkein kirjoittaa heränneeni linnunlauluun, mutta ehkä kuitenkin heräsin lasten ääniin ja tunteeseen etten mahdu sängyssäni nukkumaan. Paljon oli porukkaa taas samaan sänkyyn ahtautunut. Avonaisesta ikkunasta kuului kuitenkin linnunlaulu ja se sai heti aamulla hymyn huulille. Aurinko paistaa ja linnut laulaa, ihanaa! Yllätys yllätys ulkohommia taas tänään. Ja välillä ravintolaleikkejä leikkimökillä. Eilen tulostamani leikkirahat pääsivät kunnolla käyttöön tänään. Lapsille voisi joku päivä väsätä jonkun sortin kioskin tai vastaavan. Kioski-, ravintola- ja kauppaleikit ovat nyt niin suosittu juttu.

Leikkien ja päiväunien lomassa kärräsin itse tehtyä haketta pensasalueelle ja muutakin mukavaa tuli pihalla touhuttua. Viimeiset siemenet pääsivät maahan ja perunat pussiinsa kasvamaan. Meillä ei ole perunamaata, joten kasvatan maistiaisperunat Ikean isossa pussissa. Hyvin onnistui viime vuonnakin, joten samalla konstilla laitoin potut kasvamaan. Alla kuvassa viime kesän pottupussi.

Tein köynösruusulle tuen heinäseipäästä ja pyöritin siihen hieman piikkilankaa kasvin tartunnan helpottamiseksi. Heinäseipäät ovat käteviä yhdessä jos toisessa asiassa. Pihalla niitä on jo kiitettävästi, lähinnä köynöstukina. Laitoin tuoksuhernettä kasvamaan (tämä on joka vuotinen kasvattini) isoon ruukkuun ja sen ympärille kolme heinäseivästä ylhäältä sidoin kiinni. Voin jo sieluni silmin nähdä miten kaunis se on kesällä kun kasvaa ja kukkii.

Juhlistettiin kesäkuun alkua lasten kanssa käymällä keinumassa koulun pihalla. En muistakaan milloin olisin viimeksi keinunut niin, että mahassa tuntuu, muistatko sinä? Hauskaa se ainakin oli, kannattaa kokeilla, jos edellisestä keinumisesta on jo pidempi aika :)

Lento tuuli hiuksia hyväilee, 

auringon lämpö sielua syleilee, 

hymy huulilla väreilee, 

kun suu mansikoita maistelee,

kesä on tullut, tiedän sen, 

kun kukkaan lensi perhonen.

Kierrätystä puutarhassa

Pidän ajatuksesta, että vanhat tavarat saavat uuden mahdollisuuden, uuden elämän. En ehkä ole mikään himokierrättäjä, mutta yritän parhaani. Toisen roska on toisen aarre! Viime kesänä mieheni sai tätä asiaa todistaa, kun peräkärriin nostelin toisen hylkäämää hetekaa. No nyt heteka on lepopetinä paviljongissamme. Pihalla on hauska ideoita kaikkea uutta käyttöä vanhoille tavaroille. Siskoni vanhat sängynjouset ovat köynöstukina kasvilavalla ja ompelukoneenjalat pöydänjalkoina... Linnunpelätin sai tänä vuonna päällensä minun vanhan mekon. Pää häneltä vielä puuttuu, muuten on oikein menevä lady tuolla kasvilavan vierellä.

Tämä kierrätys ja mummolan aarteiden metsästys tuntuu olevan tällä hetkellä jonkun sortin trendi. Mutta mielestäni erittäin hyvä sellainen. Ainakin moni sisustuslehti pursuaa mummoilua ja retroilua. Ollaanko tästä "valkoinen koti trendistä" siirtymässä mummoiluun? Mummolatyyli jollain tavalla houkuttaa minua muutenkin. Mutta taidan tyytyä tällä hetkellä näihin muutamaan räsymattoon ja kukkakuppeihin. 

Mökillä viikonloppuna käydessämme käteeni tarttui äidilleni lahjaksi ostamani kierrätykirja, joka pursuaa kierrätysideoita nimenomaan puutarhaan. Jos et ole kirjaan törmännyt ja aihe kiinnostaa voin lämpimästi suositella. Kirjassa on humoristisiakin ratkaisuja, mutta paljon todella käytännöllisiä ja kauniita ideoita. 

Päivämme ovat hujahtaneet ulkona ja illat tuppaavat hieman venymään myöhään, kun ei vaan malttaisi sisälle tulla. Eilen illalla möyrysin kukkapenkeissä ja kasvit taas muuttivat... Lapsetkin ovat löytäneet ihan uuden riemun ulkoleikkeihin, kun sää lämmennyt hieman. Isommat pojat keksivät leikkejä ja touhuja keskenään todella hyvin. Tänään paistoin välipalle lettuja kiitokseksi kilteille pojille :) On joskus vaan mukavaa seurata kun leikit sujuu ilman pahempaa riitelyä ja mekkalaa. Tämän aamun aikainen herätys Herra yksi veen kanssa alkaa painamaan silmäluomia ja muutama sisustuslehtikin odottaa sohvan nurkassa, niille omistan seuraavan puolituntisen ja sitten kohti höyhensaaria...zzzz

Siivousta koko perheen voimin ja loppu päivä multatouhuja pihalla

Ihana hetki siivouksen jälkeen kun koti on puhdas! Tänään siivottiinkin koko perheen voimin. Totesin jälleen kerran, että tavaroita voi kyllä löytyä sieltä missä niiden ei kuuluisi olla. Sateenvarjot keittiöstä, värikynät eteisestä ja sukkia aivan joka paikasta, murrrr! Mutta nyt ne ovat ainakin hetken oikeilla paikoillaan ja legotkin ovat kopassaan ja kaapissaan. Välillä vaan luulen, että niitä kasvaa meillä. Tuntuu, että joillain tavaroilla on jalat, kun ne kulkevat ja ne jalat kuuluvat yksi vuotiaalle juuri kävelemään oppineelle pikku miehelle. Hänestä on vissiin vaan niin mukavaa kannella kaikkea toisiin paikkoihin. 

Siivoilun jälkeen perheemme pienimmän ollessa päiväunilla, sain täytettyä mullalla kaivamani kukkapenkin kasvihuonealueen aidan viereen. Siirsin tähän piiiitkään penkkiin vuorenkilvet toisesta kukkapenkistä. Nyt sitten sinne pitää saada täytettä... Vanhin poika kysyi miksi kasvit muuttavat? Niin tosiaan ne muuttavat! Nyt kun piha on ollut muutaman vuoden nykyisellään, alkaa uudelleen miettimään mitä voisi hankkia tai mikä ei ollutkaan tuossa niin hyvä... Eli kasvit muuttavat!

Iltapäivällä vielä käytiin puutarhalla. Viimein sain ostettua sen syreenin (jota olen monta vuotta miettinyt) ja se piti heti istuttaa maahan kotiin saavuttuamme. Pojat leikkivät terassilla onneksi sen aikaa ja pienin tutki leikkimökkiä isolla innolla, joten äiti sai touhuta vielä hetken sormet mullassa. Muutaman villiviininkin tökkäsin maahan, kasvihuonealueen kaariportin juureen. Jos tänä kesänä minulla olisi se kauan kaipaamani köynösportti. 

Näin keväällä ulkona viihtyisi vaikka miten myöhälle, mutta näin lapsiperheessä on aivan pakko sisäistää itsensä ja hoputtaa väki iltatoimille. Vielä vähän ideointia äidin iltaan ennen kuin luovutan nukkumatin mukaan itseni. 

Näin jokin aika sitten Unelmien talo & koti lehdessä idean, jossa jouluvalosarjaan oli laitettu muffinssivuokia. Ja niimpä semmoinen piti tekasta. Toisen samantyylisen meinasin vielä tehdä yläkertaan meidän makkariin. Hauska ja helppo idea!

Huomenna mökkeilemään, joten laukkuja pitäisi vielä jaksaa pakkailla. Joten pakkaamaan mars! Sitten saa tulla nukkumatti...

Miten hillitä tätä keväthulluutta?

Eilinen Äitienpäivä meni minulla pylly pystyssä pihalla touhutessa. Tartuin lapioon isolla innolla ja kavoinkin kasvihuonealueen aidan vierustaan kapean pitkän ojan. Tarkoitukseni tämän pintamaan poiston sekä uuden mullan lisäämisen jälkeen laittaa kasvamaan ainakin vuorenkilpeä ja ehkä  kauan kaipaamani syreenin. Kasvihuone alueemme on aidattu johtuen kanoistamme, jotka taapertavat kesäisin irti ja sotkevat kasvilavat jne suurella todennäköisyydellä mikäli sinne pääsevät. Tänä aamuna herätessäni mietin, että taisin kaivaa koko yön unissanikin ja suunnitella piha juttuja. Asiaa ei varmaan helpottanut, että olen monena iltana suorastaan ahminut lukea puutarhalehtiä ennen nukkumaan menoa. Se pieni oma hetki iltaisin on kullan arvoinen sohvan nurkassa lehtipinon kanssa.

Olen joskus aikaisemminkin ihmetellyt tätä puutarhahulluutta näin keväisin (ja myös pitkin kesää). Mikä kumma keväisin vinksahtaa päässä? Tottakai kevättä kovasti odotan joka vuosi, mutta vaikka kuinka kuvittelen, että tänä vuonna mennään vähemmillä esikasvatuksilla jne se ei vaan toteudu. Hyvä esimerkki oli vuosi sitten kun talossamme oli aivan pieni vauva, puhuin etten laita kuin vähän esikasvatusta vaativia kasveja, ööö lopulta yritin kastajaisten aikaan piilotella reilua sataa multapurnukkaa jonnekin! Eli ei toteudu ei... Voin ehkä nyt luovuttaa ja ajatella tämän olotilan ja touhun kuuluvat aina  kevääseen. En ole ainut tämän hulludenlajin kantaja.

Huomaan tiettyjä asioita tekeväni samalla tavalla kuin lapsuudenkodissani. Ja oma äitini onkin hyvä esimerkki puutarhaihmisestä. Hän on aina touhunnut ja laittanut pihaa, joten varmaan innostukseni kumpuaa myös sieltä. Ja taitaa se kipinä olla perheessä muillakin. Tietyllä tavalla toivon saavani innostukseni joskus tulevaisuudessa tarttumaan myös mieheeni ja voisimme sitten vanhoina hoitaa yhdessä puutarhaa enemmänkin :)

Ihanaa kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy. Eilen illalla poika totesi nukkumaan menneessään, on kuin päiväunille olisi käymässä. Oli niin ihanan valoisa ja lämmin ilta. Lapset vissiin saivat sen verran ulkoilua, että omatoimisesti olivat jo ennen kahdeksaa nukkumaan menossa. Pienet väsyivät koko päivän ulkoiluista. Eilen nypin vielä ennen iltapesuille menoa rikkaruohoja lampemme rantahiekasta ja sain sitäkin asiaa eteenpäin. Luulen sen olevan yksi asia joka pihahommissa minua kiehtoo, näkee heti kättensä jäljet puutarhassa. Se on palkitsevaa!