KALKKIMAALIA PINTAAN

Ystävän luona vietetyn viikonlopun aikana tutkin hänen kalkkimaalilla maalattua tuolia ja seuraavalla viikolla sitten maalasin jo tilaamallani maalilla kotona ruokapöytäämme. Tätä pöytää joka on minua vanhempi ja ollut meillä kotikotona lapsuudestani asti ja jonka maalaamista olen suunnitellut vuosia. Nyt syntyi nopeaan päätös kalkkimaalilla maalaamisesta ja maalin sävystä. Jopas on loistava maali tämmöiselle hätähousumaalarille. Kuivuu nopeaan ja on todella riittoisaa. Kerrassaan loistavaa! Tilasin 0,7 litran purkin Jeanne d`Arc Living vintage maalia sävynä warm latte. Juurikin semmoinen sävy jota olin pöytäämme mielessäni miettinyt. Tällä hetkellä maalattuna ovat ainoastaan jalat. Joko pöytä & penkit jää noin tai sitten maalaan kannetkin. Kannessa maali pelkälleen ei kyllä toimi, jää kaikki rasvatahrat jne näkymään. Vaatii lakan maalin päälle. Tilasin samalla myös lakan, joten sitäkin päätin kokeilla tosin ensin hieman pienempään kohteeseen. Pohjatöitä en sen suuremmin tehnyt, karhensin karhunkielellä jalat. Kannen kyllä meinaan hioa, jos päädyn sen maalaamaan.

Pinta on niin kaunis, matta. Mutta kieltämättä lapsiperheessä pöydän puhtaana pito mietityttää. Mieheni suosii minua enemmän käytännöllisyyttä, joten en uskalla pöydän kantta vielä maalata vaan seurailen hieman maalin ja lakan kestoa ensin muissa maalailuissani. Mutta voin sanoa, että jonkun sortin hurahdus tuli ja tilasin jo toistakin väriä, jolla maalasin koululaisen tuolin. Tähän tuoliin testasi myös ostamaani lakkaa. Pinta muuttui hivenen "liukkaamaksi" mutta on erittäin matta silti. Lopputulos ei ole mitenkään lakkamainen, ei niin liukas, mutta juuri sen tuntuinen, että tuo kestävyyttä ja helpottaa puhtaanapitoa. Alla ennen ja jälkeen kuvat. Kerro onko sinulla kokemuksia kalkkimaalista? Sen kestävyydestä ja puhtaanapidosta? Olisin enemmän kuin utelias kuulemaan kommenttisi!

Lupsakkaa loppu viikkoa! Täällä valmistellaan viikonlopun juhlia, äitini syntymäpäivää ja kävimpä tänään kirjoittamassa työsopimuksenkin alle, joten uusia jännittäviä aikoja on tiedossa. Kotiäitiyteni ura on loppusuoralla! Kääk ja hui!

PERJANTAIPÄIVÄÄ!

Siinä se tämäkin päivä mennä porskutti, vaikka aamulla tuntui, ettei tästä taida mitään tulla. Taistelu eteisessä aiheesta kumikengät ynnä muuta heti aamusta. Mutta siitä se sitten lähti ja osa lähti kumpparit jalassa ulos ja osa ei. Siivouspäihän se oli, niin liekkö tympiny homman aloittaminen jo valmiiksi. Ruokailutilassa pöytä pyörähti toisin päin ja vanhan puusohvan, joka toimi toisena penkkinä vetäisin terassille. Ihan niin kuin siellä vielä kesäpetiä tarvitsisi, mutta ompahan jo valmiina odottamassa kelien lämpiämistä. Maalisutikin vähän heilahti, joten sentään jotain sain aikaiseksi pikasiivouksen lisäksi. Maalasin vanhan tv-tason kannen, kun se oli niin huonossa kunnossa ja kesäkukkien siemeniä sujahti moneen moneen ruukkuun. Alkaa ituhyllyt täyttyä! Nuo Ikean metallihyllyt ovat olleet kyllä loistavat kasvatus hommelissa. Talven ne ovat varastossa ja keväisin pääsevät sisälle ruokailutilan ikkunoiden eteen taimien alle. Tänään mietin miksi sitä ei voi välillä vaan olla? Itsellä on se paha (vai hyvä?) tapa, että jotain pitää touhottaa koko ajan. Vaikka toisaalta osaan minä ollakin, mutta mutta... Aina löytyy jotain puuhasteltavaa :) Lupasin perheelle jotain hyvää iltaruokaa, joten nyt lähden puuhastelemaan sitten sitä. Mukavaa viikonloppua!

PAKKASPÄIVIÄ!

Pakkaspäivän viettoa, tänäänkin ja tavarapyörremyrskyn selvittelyä. Kun mittarissa töröttää lähelle -30 astetta, niin eipä paljoa ulkoiltua tule. Uunia lämmittelen, vaihdan verhoja ja järjestelen taloamme uusiksi. Joulun raivauksen aiheuttama pyörremyrsky pörrää ympäri taloa edelleen. Miten paljon vaihtelua saakaan ympärilleen vaihtamalla huonekalujen/tavaroiden paikkoja. Pari maalipurkkiakin jo kaivelin kaapista valmiiksi odottamaan, isäntä saa kittiä etsiä kätköistään kuhan kotiutuu. Saa nähä mitä hän tuumaa, kun siirsin terssilla olleen vanhan ompelukoneenjalan sisälle. Ulkokalusteeksihan sen ostin, mutta mutta... Ulkona on kaunista, mutta vähän turhan kylmää ulkoiluun pikkuväen kanssa, lyhyet happihypyt saavat riittää ja muuten tyydymme katselemaan ikkunan läpi lintulaudan elämää.

Ruokailitilan verhottomuus loppui, kun silitin sinne omat tekemäni valkoiset verhot. Joulunajan ikkunoissa oli vain viirinauhoja. Linkki viiri postaukseen tässä. Muutaman nauhan jätin vielä verhotankoihin esille. Ruokapöydän maalaaminen on ollut yksi asia mitä olen jo vuosia siirtänyt eteenpäin. Pöytä on sama minkä ääressä olen itse lapsena ruokaillut, joten tunnearvo on suuri. Pöydän kannessa on kuvioita ja kirjoituksia, jotka olen lapsena vahingossa tehnyt. Pöytä on toimiva ja tukeva, ainoastaan kellastunut sävy tökkii, joten maalaamallahan se ongelma hoituisi.  Ehkä maalauksen aika koittaa ensi kesänä... Sävykin on ehkä päätetty. Jassoo, ei nuku ei pienimmäinen herra, joten joutaa muille touhuille ja iltaruokaa valmistelemaan, heipat siis sinulle!

JOULUINEN IKKUNA

Otin ruokailutilan ikkunoista verhot pois ja mitäs niihin sitten? Sen tuhat sormenjälkeä pesin ensimmäisenä pois ja tuijotin tyhjiä ikkunoita pari päivää ja dadaa Pinterest antoi vinkkiä tähän. Löysin sieltä hieman fiilistelykuvaa ja tekaisin tämmöisen. Eli verhoja meille ei ikkunaan joulun ajaksi tule! Vaan viirinauhoja. Kuvien laadulla en kehuskele, kun on niin hämärää aamusta iltaan, jotta kuvien ottaminen alkaa olla tuskaista. Mutta idea selvinnee näistäkin :)

Oi ihana löytyy nyt myös facebookista! 

Palataan taas!