TUOLIT JOILLA EI VOI ISTUA

Niin kuin otsikossa lukee meidän talossamme on tuoleja, joilla ei voi istua. Poikani kysyi yksi päivä onkohan muillakin samanlaisia tuoleja? Ja kun kyselin mitä hän mahtaa tarkoittaa sanalla samanlainen, niin hän tarkoitti tuoleja, joille ei saa istua. Kun istuminen oli hänen mielestään tuolin työtä. Hyvin ajateltu 6-vuotiaalta! Tuolin työhän on istua tai tarkemmin olla istuttavana. Mutta siis joo meillä on tuoleja, jotka ovat vanhoja, mutta kauniita ja ne eivät välttämättä kestä istumista (ainakaan aikuisen). Joten kysytään nyt, onko muillakin tuoleja, joilla on joku muu työ kuin se perinteinen istuimina toimiminen? Meillä nämä yksilöt hoitavat mm yöpöydän ja kukkatelineen virkaa. Olohuoneenpöydän poistuessa varastoon yksi jakkara, kaikkine kauneusvirheineen, seilailee olohuoneessa pikkupöytänä.

Näissä kuvissa vilistää keltaista, jota olen ruvennut näkemään joka paikassa. Marimekon Kurjenpolvi tyynyliinan ostin kirpparilta ja se saa olla sohvalla tuomassa väriään. Tänään aurinko näyttäytyi ja takapenkillä istuva lapsi huusi, että kesä tulee - jee! Hieman piti hänen intoaan t-paita kelistä hillitä, autonmittarin kertoessa totuutta -32 astetta, taas. Olen huomannut itsessäni niitä joka keväisiä piirteitä, kaiken sisustussekoilun lisäksi, että alan tympääntyä talveen (tai ainakin tähän pakkaseen). Jotenkin nämä muutama talvikuukausi on kidutusta, odottaa ja odottaa kevään saapumista ja taimikasvatuksen alkua. Noh, muutaman kuukauden päästä taimipurkit valtaavat ikkunat... Rapsakkaa pakkaspäivää!

PAKKASPÄIVIÄ!

Pakkaspäivän viettoa, tänäänkin ja tavarapyörremyrskyn selvittelyä. Kun mittarissa töröttää lähelle -30 astetta, niin eipä paljoa ulkoiltua tule. Uunia lämmittelen, vaihdan verhoja ja järjestelen taloamme uusiksi. Joulun raivauksen aiheuttama pyörremyrsky pörrää ympäri taloa edelleen. Miten paljon vaihtelua saakaan ympärilleen vaihtamalla huonekalujen/tavaroiden paikkoja. Pari maalipurkkiakin jo kaivelin kaapista valmiiksi odottamaan, isäntä saa kittiä etsiä kätköistään kuhan kotiutuu. Saa nähä mitä hän tuumaa, kun siirsin terssilla olleen vanhan ompelukoneenjalan sisälle. Ulkokalusteeksihan sen ostin, mutta mutta... Ulkona on kaunista, mutta vähän turhan kylmää ulkoiluun pikkuväen kanssa, lyhyet happihypyt saavat riittää ja muuten tyydymme katselemaan ikkunan läpi lintulaudan elämää.

Ruokailitilan verhottomuus loppui, kun silitin sinne omat tekemäni valkoiset verhot. Joulunajan ikkunoissa oli vain viirinauhoja. Linkki viiri postaukseen tässä. Muutaman nauhan jätin vielä verhotankoihin esille. Ruokapöydän maalaaminen on ollut yksi asia mitä olen jo vuosia siirtänyt eteenpäin. Pöytä on sama minkä ääressä olen itse lapsena ruokaillut, joten tunnearvo on suuri. Pöydän kannessa on kuvioita ja kirjoituksia, jotka olen lapsena vahingossa tehnyt. Pöytä on toimiva ja tukeva, ainoastaan kellastunut sävy tökkii, joten maalaamallahan se ongelma hoituisi.  Ehkä maalauksen aika koittaa ensi kesänä... Sävykin on ehkä päätetty. Jassoo, ei nuku ei pienimmäinen herra, joten joutaa muille touhuille ja iltaruokaa valmistelemaan, heipat siis sinulle!