KOHTI KELTAISTA

Näen kaikkialla keltaista! Syytän tästä välillä pilkottavaa kevätaurinkoa, ehkä. Tämä väri on vaan sujahtanut tulla taloon ja tykkään niin paljon pienistä keltaisista jutuistani. Tänä aamuna tuijotin makuuhuoneemme ruskeaa koukeroista tapettia herätessäni, puoli kuusi. Juu meillä oli koko talo hereillä puoli kuusi, mies lähdössä töihin ja kaikki pojatkin pirteinä alakerrassa. Sairastelujaksosta johtuen pienimmän päiväunet nukkua vai eikö nukkua ja mihin aikaan heittää ihan häränpyllyä ja tämän vaikutus yöunen kestoon on ilmeinen. Onneksi kohta on kellonsiirto, mietin tänä aamuna. Mutta palatakseni siihen makuuhuoneemme tapettiin, jos olisin saanut tänä aamuna simsalabin siihen uuden tapetin, olisi se ollut jokin keltainen! Pitäisiköhän vielä nukkua muutaman yö ja miettiä uusiksi. Veikkaan, että remonttireiskani ei innosta hypi, jos idean keltaisesta tapetista hänelle esittelen. Eilen viimeksi puhuin yhden seinän maalaamisesta... Olisiko sitä heti aamusta pirteämpi, jos saisi tuijotella keltaista tapettia tuon ruskean sijaan?

Hyvää huomenta ja ihanaa sunnuntaita!

TUOLIT JOILLA EI VOI ISTUA

Niin kuin otsikossa lukee meidän talossamme on tuoleja, joilla ei voi istua. Poikani kysyi yksi päivä onkohan muillakin samanlaisia tuoleja? Ja kun kyselin mitä hän mahtaa tarkoittaa sanalla samanlainen, niin hän tarkoitti tuoleja, joille ei saa istua. Kun istuminen oli hänen mielestään tuolin työtä. Hyvin ajateltu 6-vuotiaalta! Tuolin työhän on istua tai tarkemmin olla istuttavana. Mutta siis joo meillä on tuoleja, jotka ovat vanhoja, mutta kauniita ja ne eivät välttämättä kestä istumista (ainakaan aikuisen). Joten kysytään nyt, onko muillakin tuoleja, joilla on joku muu työ kuin se perinteinen istuimina toimiminen? Meillä nämä yksilöt hoitavat mm yöpöydän ja kukkatelineen virkaa. Olohuoneenpöydän poistuessa varastoon yksi jakkara, kaikkine kauneusvirheineen, seilailee olohuoneessa pikkupöytänä.

Näissä kuvissa vilistää keltaista, jota olen ruvennut näkemään joka paikassa. Marimekon Kurjenpolvi tyynyliinan ostin kirpparilta ja se saa olla sohvalla tuomassa väriään. Tänään aurinko näyttäytyi ja takapenkillä istuva lapsi huusi, että kesä tulee - jee! Hieman piti hänen intoaan t-paita kelistä hillitä, autonmittarin kertoessa totuutta -32 astetta, taas. Olen huomannut itsessäni niitä joka keväisiä piirteitä, kaiken sisustussekoilun lisäksi, että alan tympääntyä talveen (tai ainakin tähän pakkaseen). Jotenkin nämä muutama talvikuukausi on kidutusta, odottaa ja odottaa kevään saapumista ja taimikasvatuksen alkua. Noh, muutaman kuukauden päästä taimipurkit valtaavat ikkunat... Rapsakkaa pakkaspäivää!