expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mummola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mummola. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. helmikuuta 2016

TYYLIÄ JA TUNNELMAA

Varmasti meistä jokainen sisustamiseen jollain asteella höyrähtänyt on kokeillut ja testaillut erilaisia tyylejä ja tunnelmia. Vai onko joku löytänyt heti oman juttunsa? Täällä pohditaan omaa tyyliä ja minne se mahtaa olla menossa :) Itse olen huomannut sisustusmakuni muokkautuneen vuosien vieriessä. Oi että sitä sinkkuboxini sähkönsinistä aikaa! Mieheni muistaa kuulemma ikuisesti tämän asunnon ja sen sinisen värin. Hän oli ihmetellyt silloin miten paljon sinistä mahtuukin 20 neliöön. Sininen semmoisenaan on kulunut sisustuksesta pois, mutta jotain olen tästäkin ajasta säästänyt varaston laatikoihin. Olen huomannut kuluvan kevään aikana kaipaavani selkeyttä sisustukseen, vuosia jatkuneen maalaisromanttisentyylin, tavara määrän ja mummola tuulahduksen keskelle. Tätä maalaisromantisen aikakauden jäänteitä kodissamme vielä on paljonkin, mutta tavarat ovat vähentyneet laatikoihin osa varastoon ja osa myyntiin asti. Pidän vanhoista asioista sekä esineistä ja mummolan tyylistä esimerkiksi tekstiileissä, mutta koko ajan huomaan hakevani tiettyä selkeyttä tähän taloon. On totta, että viisi henkisessä perheessä tavaraa on aika paljon, vaikka ne levitteleekin tähän reiluun 150 neliöön. Säilytyskalusteet ovat kyllä yksi avain onneen tässä talossa.

Sävyinä sisustuksessa on mustaa, valkeaa, harmaata (eikös niitä ole kaikilla?), lisäksi keltaista ja vähän mummolaa kuuluu tällä hetkellä intoiluni kohteiksi.  Sisustukseni vaihtelee vuodenaikojen ja oman mielen mukaan, vähitellen huomaan pitäväni myös niistä asioista mitä lehdet ja netti tuovat näkökenttääni. Onko tämä nyt omaperäisyyden puutetta vai mitä, mutta huomaan haaveilevani taas jostain ihanasta, jonka olen nähnyt monessa blogissa ja netissä. Vaikka haaveissa olisi hankkia joitain modernimpia huonekaluja, en ehkä osaisi asua ihan modernissa talossa. Sellaisessa missä keittiönkaapeista puuttuu ovenkahvat ja seinät ovat enimmäkseen lasia, tämä on siis yksi käsitykseni moderneista kodeista :) Toisaalta olisi hauskaa asua hetki esimerkiksi kaupungin keskustassa uudessa ja modernissa talossa ja kokeilla. Tosielämässä tämä ei ole mahdollista ja voisi olla, että sitä porkkanapenkkiä tulisi kuitenkin ikävä. Kun ei ne porkkanat parvekkeella kasvaneet, sitä kokeilin jo siellä sinkkuboxissani. Pohdintani lopputuloksena totean olevan maalla viihtyvä tyyppi, jonka koti elää ruuhkavuosien värittämää omanlaistaan elämää uusien ja vanhojen asioiden sekamelskassa. Huomaan muistelevani mummoani ja hänen viherkasvejaan, joita hänellä oli paljon. Mistähän löytäisin samanlaisen kaktuksen kuin hänellä oli... Haluan lisää viherkasveja!



torstai 20. elokuuta 2015

Granny chic - mummolatyyli

Mummolatyyliä näkyy nykyään monesta paikasta, sitä löytyy lehdistä ja netistä useista blogeista. Voisi sanoa sen olevan tämän hetken muotia sisustuksessa. Olen huomannut tämän tyylin inspiroivan minuakin. Olen aina pitänyt vanhoista tavaroista, pitsiliinoista ja räsymatoista sekä rakastanut pelargonioita. Millä kaikella sitä nyt mitataan mikä on mummolalutyyliä, sitä en tiedä. Jokainenhan meistä sisustaa kotiaan omaan käyttötarkoitukseensa, itselleen ja perheelleen sopivaksi. Sinällään en ikinä ole ajatellut sisustavan jonkin tietyn tyylin mukaan, vaan enemmänkin fiiliksen pohjalta. Mikä näyttää ja tuntuu omalta ja on kotoista. Se, että verhot ja muut tekstiilit vaihtuvat useaan otteeseen vuoden aikana, on minulle enemmän vaihtelunhalua ja kodissa viihtymistä kuin sisustustrendien seuraamista. Mutta en voi kieltää, että sisustuslehtien ahkerana lukijana sieltä ei tarttuisi mukaan ajankohtaisia ideoita. On vaan niin ihana saada kotiin "uutta" ympärilleen ja puuhailla sen parissa. Näprätä ompelukoneen kanssa tai näpit liimassa.

Tämä mummolatyyli on mukavaa vaihtelua talossamme pitkään jatkuneen valkoisen maalaisromanttisen kauden jatkeeksi. Vaaleanpunainen on silti valkoisen ohella lempi sävyjäni sisustuksessa. Tänä kesänä on tosin jo hiipinyt muitakin värejä taloon (mikähän sekametelisoppa tästä syntyy). Sopiva sekoitus uutta, vanhaa ja uusvanhaa kuuluvat kotiimme. Tätä kerroksellisuutta on talossamme jo ja se vaan lisääntyy. Tässä tyylissä parhaat löydöt tehdään varmasti kirpputoreilta ja ostetaan käytettynä. Kirppareille vaan pääsen/ehdin nykyään harmittavan harvoin. Joistakin klassikoista minäkin toki haaveilen, mutta nimenomaan haaveilen tällä hetkellä. Ehkä jokin päivä kotiamme koristaa jokin Eero Aarnion suunnittelema sissustuselementti.

Olen joskus muistaakseni maininnut, ettei keltainen kuulu lempiväreihini (ei ainakaan kukkasissa), mutta mökillä kesällä ollessamme silmäni näkivät keltaisen kukallisen vanhan täkin ja sehän piti kotiin tuoda. Miksi muuten nykyään kaikki vuodevaatteet ovat valkoisia? Vanhat täkit ovat monesti kirjavia ja kauniita. Pesussa käynnin jälkeen tämä kaunokainen onkin ollut torkkupeittona olohuoneessa ja kovassa käytössä. Vähänkö oo ihana? Kaverikseen se sai vielä tuolin lapsuudestani. Jota ihan oikeasti kuopuksemme käyttää. Samalla kun asettelin peittoa olohuoneeseen, niin muistin keltaisen pompomin, jonka tein varmaan jo vuosi sitten, joten sekin piti kiikuttaa olohuoneeseen. Keltaisen pompomin seuraksi tein muutaman mustan ja valkoisen. Pientä piristystä!





Minun mummolatyylini syntyy tuon keltaisen täkin inspiroimana! Onhan meillä räsymattoja lattioilla, kukkakuppeja kaapeissa, ulkona kukkiva omat talvettamani pelargoniat ja vanhoja huonekalujakin löytyy lähes joka huoneesta, vaikka ne eivät näissä kuvissä teille näykkään :) Mielestäni tyyliä voi luoda ripauksena, en haluaisi asua mummolassa enkä museossa vaan kodissa joka on... mitä se nyt on... koti meidän perheelle! Vaikka nyt vähän mummottaakin :)