KALKKIMAALIA PINTAAN

Ystävän luona vietetyn viikonlopun aikana tutkin hänen kalkkimaalilla maalattua tuolia ja seuraavalla viikolla sitten maalasin jo tilaamallani maalilla kotona ruokapöytäämme. Tätä pöytää joka on minua vanhempi ja ollut meillä kotikotona lapsuudestani asti ja jonka maalaamista olen suunnitellut vuosia. Nyt syntyi nopeaan päätös kalkkimaalilla maalaamisesta ja maalin sävystä. Jopas on loistava maali tämmöiselle hätähousumaalarille. Kuivuu nopeaan ja on todella riittoisaa. Kerrassaan loistavaa! Tilasin 0,7 litran purkin Jeanne d`Arc Living vintage maalia sävynä warm latte. Juurikin semmoinen sävy jota olin pöytäämme mielessäni miettinyt. Tällä hetkellä maalattuna ovat ainoastaan jalat. Joko pöytä & penkit jää noin tai sitten maalaan kannetkin. Kannessa maali pelkälleen ei kyllä toimi, jää kaikki rasvatahrat jne näkymään. Vaatii lakan maalin päälle. Tilasin samalla myös lakan, joten sitäkin päätin kokeilla tosin ensin hieman pienempään kohteeseen. Pohjatöitä en sen suuremmin tehnyt, karhensin karhunkielellä jalat. Kannen kyllä meinaan hioa, jos päädyn sen maalaamaan.

Pinta on niin kaunis, matta. Mutta kieltämättä lapsiperheessä pöydän puhtaana pito mietityttää. Mieheni suosii minua enemmän käytännöllisyyttä, joten en uskalla pöydän kantta vielä maalata vaan seurailen hieman maalin ja lakan kestoa ensin muissa maalailuissani. Mutta voin sanoa, että jonkun sortin hurahdus tuli ja tilasin jo toistakin väriä, jolla maalasin koululaisen tuolin. Tähän tuoliin testasi myös ostamaani lakkaa. Pinta muuttui hivenen "liukkaamaksi" mutta on erittäin matta silti. Lopputulos ei ole mitenkään lakkamainen, ei niin liukas, mutta juuri sen tuntuinen, että tuo kestävyyttä ja helpottaa puhtaanapitoa. Alla ennen ja jälkeen kuvat. Kerro onko sinulla kokemuksia kalkkimaalista? Sen kestävyydestä ja puhtaanapidosta? Olisin enemmän kuin utelias kuulemaan kommenttisi!

Lupsakkaa loppu viikkoa! Täällä valmistellaan viikonlopun juhlia, äitini syntymäpäivää ja kävimpä tänään kirjoittamassa työsopimuksenkin alle, joten uusia jännittäviä aikoja on tiedossa. Kotiäitiyteni ura on loppusuoralla! Kääk ja hui!

VIRKATUN VERHON VÄRJÄYSTÄ

Huomaan taas pukeutumisen vaikeuden ja eteisen merkityksen näin syksyn saapuessa. Eteinen sai äskettäin pientä muutosta mustan maalin ja kangasvärin merkeissä. Värjäsin äitini virkkaaman verhokapan mustaksi ja valkoinen kulunut penkki sai mustan maalin päälleen. Jotain kaipaamaani väriä löytyi kierrätyskeskukselta nappaamastani vauvan pussilakanasta, joka pääsi tuunattuna pikku ikkunaan verhoksi. Meinaa mennä mustavalkoiseksi välillä tämä elämä! Verhot värjäsi Prismasta ostamallani Nitor tekstiilivärillä, hintaa oli vajaa 7 euroa. Värjääminen tapahtuu pesukoneessa ja hyvin on helppoa. Ainoastaan pesukoneen puhdistaminen tuotti hieman ongelmia, väri nimittäin on todella tarttuvaa. Muutaman kerran sai tyhjänä koneen pyörittää ennen kuin uskalsin muuta pyykkiä pestä... Kokeilin myös toista samaisesta kaupasta ostamaani tekstiiliväriä nimeltään Dylon ja värjäsin sillä valkoisen virkatun vessan maton. Tässä lopputulos oli harmaa, koska värjättävää massaa oli niin paljon. Mustaksi värjääminen olisi vaatinut kaksi väripurkkia, mutta matto saa olla harmaa. Helposti saa uudistettua vanhoja tekstiilejä. Ei kun värjäämään!

Teimme talomme eteen tai tarkemmin rappujen eteen laatoituksen ja se on suoraan verrannollinen eteisen siisteyteen, hiekkaa kantautuu niin paljon vähemmän kuin ennen. Viikon verran laatat ovat paikoillaan olleet ja niiden seuraamus on jo havaittavissa. Selvästi hyvä ratkaisu!  Ulkona on niin tasaisen harmaata, että lähden jumppaan hakemaan lisää virtaa itseeni. Täällä ollaan muuten kokeiltu kalkkimaaleja ja niistä kokemuksiani palaan kertoilemaan pian. Mukavaa iltaa sinulle!

LISÄÄ LÖYLYÄ!

Viimein se on totta, nimittäin ensimmäiset löylyt uudessa ulkosaunassa otettiin jokin aika sitten ja tunne on aika uskomaton! Muutama vuosi takaperin tällä samalla paikalla kasvoi koivuja ja nyt siinä nököttää sauna. Kaadettiin puut, tehtiin pohjatyöt, haettiin rekka-autollinen 100 vuotta vanhan riihen hirsiä ja siitä se sitten lähti hirsi kerrallaan nousemaan. Paljon piirrustuksia ruutupaperilla! Paljon työtunteja, paljon tuskailua ja ajankäytön kiemuroita, mutta vihdoin valmiina. Arvaattekin varmaan, että itse tekijä eli mieheni on ylpeä aikaansaannoksestaan. Ja minä ylpeä hänestä! Hieman alkuperästä suunnitelmaa suurempihan siitä tuli, joka on enemmän kuin hyvä asia. Muuten sauna vastaa suunnitelmaamme todella hyvin, niin sisältä kuin ulkoakin. Saunan pukutilan kriteerinä oli tuo vanha puusohva ja sen mittoihin pukkari sai venyä. Miehellä oli omat kriteerinsä saunan puolella. Saunan kuisti toimii meillä myös grillikatoksena. Joitain askareita jää odottamaan ensi kesää mm. sähköt tehdään vasta ensi vuonna, joten tunnelmallisesti kynttilän valossa saunotaan tuleva syksy ja talvi. Myös kuistille suunniteltu baaritiski seinämä ilmestynee ensi kesänä. Samoin kuin parempi terassin kalustus... Löylyt on hyvät ja tunne helpottunut. Kaikin puolin onnistunut fiilis!

Täällä on vähän vietetty sairastupaa ja maalailtu yhtä sun toista. Eilen käteni olivat kangasmaalissa, spraymaalissa ja ulkomaalissa... Tänään kalkkimaalissa, joten pieniä tuunaus projekteja pukkaa! Oikein mukavaa iltaa sinulle! Joko sinä poltat kynttilöitä? Täällä niitä poltetaan jo urakalla :)

PIHA PIENI PÖYRII

Tajusin tänään, vaikka olen kesän pyörinyt tuolla pihalla, kuvannut en ole siellä juuri mitään! Kasvihuone ja kasvilavat ovat yleensä tullut kuvattua joka ikinen kesä, jotta seuraavana keväänä voi miettiä tulevan kasvukauden järjestystä, mutta ei tänä kesänä. Nyt puoliksi tyhjiä kasvilavoja ei toinna ehkä lähteä enää kuvaamaan. Kasvihuoneessa sentään oli vielä kuvattavaa. Syksy alkaa saapua, lehdet tippuvat puista ja ilma on syksyistä, vaikka toki olemme saaneet lämpimistäkin päivistä nauttia. Huomaan pukeutumisen vaikeuden ja eteisen merkityksen tavaran määrässä taas kerran. Alan olla melko varma, että meidän eteisessä vaatteet lisääntyvät ihan keskenään! Tänään kuvasin myös ulkosaunaamme, josta saatte nähdä kuvia lähiaikoina. Joo, ollaan siis päästy jo saunomaan siellä :)

Pikku hiljaa alkaa olla luovuttaja olo tältä kesältä pihan suhteen, vaikka vielä meinasin ainakin rapun eteen kivetyksen tehdä. Syksyisiä asetelmia on myös suunnitteilla. Isommat hommat ovat tältä kesältä tehty ja se on hyvä tunne se! Nyt voi keskittyä rauhassa tulevaan syksyyn ja talveen.

Pienet supersankarit ovat kassinsa pakanneet ja minä myös, suuntaamme viettämään äiti-poika-viikonloppua ystäväni ja hänen poikiensa luokse. Nyt ruoka pöytään ja menoksi. Mukavaa viikonloppua sinulle!

JÄRJESTYKSENVALVOJA NÄKEE VIHREÄÄ

Välillä tekisi mieleni ostaa pilli. Semmoinen mitä esimerkiksi jalkapallotuomarit käyttävät. Toimisikohan se? Poikien leikit ja se nahuaminen on välillä sitä luokkaa, että tämä järjestyksenvalvoja ei jaksa komentaa. Välillä tekisi mieli heittää vaan ruoto sohvalle, lopettaa ainainen järjestyksen valvominen. Huutakoot ja sotkekoot koko talon. Mutta kun mutta kun minä tulen levottomaksi mekkalassa ja sekasorron keskellä, en osaa olla sotkussa ja epäjärjestyksessä. Hetken talo on siivouksen jälkeen siisti, joten äkkiä muutama kuva!

Viime postauksen jälkeen kannoin olohuoneeseen varastossa huilaamassa olleen pöydän. Tänään pesin jopa osan ikkunoista (sitä hommaa vihaan, joten jollain tavalla hyvä päivä oltava).  Mieskin huomasi ikkunoiden peseytyneen, joten se tuli nähtävästi tarpeeseen. Verhot lähti osista ikkunoista ja nyt pitäisi uusia viritellä. Kaapista vai kaupasta? Mutta kuten otsikko viittaa ja kuvista näkee, jokin pieni vihreä hulluus iski, kasveja ja tekstiilejä. Ripaus vihreää tähän syksyyn!

Ei se auta kuin moppiin vielä tartua. Tunnustan, että sen verran on siivous vielä kesken. Pojat katsovat leffaa, joten nyt kipinkapin hoitamaan homma loppuun, ennen iltasatuja. Huomenna saakin sitten järjestyksenvalvoja huilailla ja touhuta ulkona. Nautitaan viikonlopusta! 

ESIKOINEN EKALUOKKALAINEN

Se ensimmäinen koulupäivä. Minä muistan omani ja sen itse valitsemani My little pony repun, siinä oli violettia ja mintunvihreää ja semmoinen kätevä tasku. Muistan jännityksen ja valokuvauksen kotimme rappusilla, kun äitini halusi minusta kuvan ennen lähtöäni. Eilen kuvasin esikoistani, kun hän lähti ensimmäistä päivää kouluun. Oih, on hän jo iso poika, välillä vallan villi vallaton, puhelias, mutta samalla oma suloinen ja huomaavainen itsensä. Nyt on ikuistettu tämä hetki ja ensimmäisenä koulupäivänä oli ollut sen verran mukavaa, että lähti hän hymyssä suin kouluun tänä aamunakin. Muutaman vuoden päästä on sitten seuraavan vuoro.

Pakko kai se on alkaa taipua ajatukseen, että syksy on saapunut. Vaikka viime postauksessa vannotin vielä kesäpäiviä olevan ja tulevan, mutta on tämä sää vaan niin märkää ja syksyistä koko ajan. Ulkoterassille ostin jo yhden syksyn merkin, krysanteemin. Olohuone sai vähän uusia sävyjä Kuopion reissulta tulijaisiksi. Aamulla mietin kannanko olohuoneeseen myös pöydän. Vein sen keväällä varastoon, mutta nyt alan kaivata pöytää johon voisin laittaa kynttilän illalla palamaan. Uudesta pöydästä olen haaveillut, mutta sen toteutukselle ei ole ollut aikaa kesällä. Miehen ukin perintö, tuunattu vanha pöytä saa siis jatkaa palvelustaan. Kuvia näette kuhan saan olohuoneen siivottua ja pöydän paikalleen :)

Mukavaa viikkoa!

VIELÄKÖ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ?

Tätä otsikon kysymystä ollaan miehen kanssa mietitty viime päivinä tai lähinna niiden päivien iltoina. Onhan sitä vielä jäljellä, vielä tulee aurinkoisia päiviä, eikö? Monena iltana on vaan tarvinnut valot sytyttää, koska on niin hämärää. Kai se on yksi kesän loppumisesta enteilevä merkki? Miehenkin loma loppui ja poika aloittaa koulun ensi viikolla, joten arjen muutoksilla mennään eteenpäin. Jännityksellä toivon ja odotan vieläkö tulisi muitakin muutoksia...

Paljon tuli tänä kesänä koettua ja nautittua, vaikka lomareissu jäi tekemättä ja osa suunnitelmista piti hylätä jo alkumetreillä. Tämän kesän tavoite oli yllätys yllätys ulkosaunan valmistuminen ja onhan se hyvällä mallilla. Voisin melkein tuulettaa, että tehty on! Pientä taantumaa olen (ainakin minä) kokenut viime viikkoina rakennustouhuista... Saunottu ei siis vielä olla, mutta piakkoin. Sisältä sauna on sinällään pikkujuttuja vaille valmis, mutta päätettiin tehdä ulkopuolikin samaan syssyyn kuntoon. Terassi ja patio odottavat vielä kaiteita ja rapppusta, grillausalue istuinpöllejään. Ja aivan varmasti jotain jää ensi vuoteenkin vielä tehtäväksi. Fiilis on mahtava ja odotan jo niin sitä ensimmäistä saunareissua, mutta myös jo joulusaunaa, jonka saamme siellä kokea ensi jouluna. Hui joulu! Niin kaukana vielä, mutta jo mielessä. Poika trio odottaa iltaruokaansa ja minä odotan miestä kotiin, hän tuo minulle lisää maalattavaa tullessaan, hih! Ehken se pitää lähteä laittamaan lasagnea uuniin ja sitten pihalle. Vielä luotan kesäpäiviin, vaikka syksyisiä aamuja olenkin jo havainnut. Ehkä muutaman viikon päästä olen jo syksy fiiliksissä!

Mukavaa viikkoa sinulle!