Odotan, odotan, odotan seinähyllyä

Hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin mene. Mutta miksi odottaminen on joskus niin vaikeaa? Lapsille tulee tätä odota -sanaa viljeltyä liiankin paljon ja he eivät ole kovin hyviä odottamaan. Enkä muuten ole minäkään! Tunnustaudun tietyllä tavalla mulle-heti-äkkiä-kaikki-nyt-tyypiksi. Linkitän tämän odottamisenkin sisustamiseen, sillä kun saan jotain päähäni, on sen saamisen odottaminen vaan joskus himpun vaikeaa. Se, että saan päähänpiston hankia jotakin, löydää sen tai ylipäätään mahdollisuuden ostaa sen, säästää siihen tarvittavat rahat, voi joskus ottaa päähän. 

Toisaalta olen vuosiakin etsinyt joitain asioita ja sitten omalla painollaan ne ovat löytyneet. Että en minä nyt ihan toivoton tapaus ole. Hyvä esimerkki oli peilipiironki, monen vuoden etsiminen kannatti. Mutta siis kuitenkin tähän odottamiseen palatakseni sain päähäni muutama päivä sitten vaihtaa hieman poikien huoneessa järjestystä ja seinälle tuli semmoinen seinähyllyn menevä kolonen. Seinähyllyjä netistä etsiessäni sain päähäni haluta semmoisen string hyllyn tai vastaavan, sen tyylisen kuitenkin. Noh Ikeassahan ei enää sitä heidän versiotataan ole, vaikka jokainen löytämäni blogi suorastaan tyrkyttää kuvillaan minulle sitä. Oikea string maksaa kuitenkin jonkin verran ja miehen "oletko ihan hullu?" -huudahduksen jälkeen mietin muita vaihtoehtoja. Hänen suustaan tämä lause pääsi, kun näytin kuvaa tästä hänen mielestään hieman asioidenkuivaushyllyä muistuttavasta sisustuselementistä ja kerroin hinnan, niin mies ei lämmennyt :) Että näin. En hellittänyt kuitenkaan, vaan tiedustelin miehen intoa osallistua sisutamiseen ja minun päähänpistooni. Hän on sen verran kätevä käsistään, joten kyselin voisiko hän tekaista pari tämmöistä, samantyylistä hyllyä itse ja ehdotus on harkinnassa! Eli nyt odotan minä ja en ole siinä kovin hyvä. Tämä menee kymmenen muun asian jälkeen to do-listalle, joten katsotaan saadaanko hylly vuoden sisällä seinälle. Ennen sitä varmaan olen jo viritellyt jonkin muun hyllyn tai vaihtanut uudelleen järjestystä... Kaikki tämä alkoi siis kahden huonekalun vaihtaessa paikkaa. En taida vaihtaa järjestystä enää ikinä.

Näillä mietteillä syöksyn tähän himpun verran harmaaseen päivään. Mukavaa syyspäivää ja ensi kerralla lupaan, että on kuviakin tekstin lisäksi.