perjantai 9. lokakuuta 2015

Aika juoksee ja minä juoksen perässä

Otsikon teksti tuntuu niin todelta. Päivän kulkevat satalasissa. Tällä viikolla ollaankin hidastettu tahtia ihan tietoisesti. On lueskeltu kirjoja, makailtu, herkuteltu, oltu vaan, ainakin välillä. Imuri kyllä vilahti tänään sisällä ja kuutio halkoja siirtyi ulkona, mutta jotenkin tietynlainen rauhoittuminen menossa. Rauhoittuminen on ollut tietyllä tavalla pakollistakin tällä viikolla, kun taloomme on ilmaantunut nuhaneniä, vaikka ei se paljoa lasten menoa tuo räkä rauhoita.

Ehkä syksy on saanut minusta vallan, kynttilät palavat joka ilta ja leivinuuni lämpiää. Tänään siirsin olohuoneen puolelle kesällä ulkona olleen vanhan rottinkituolin. Uuden maalin se sai ihan spraypurkista. Hieman lisää mustaa tupaan! Tässä jokin päivä sitten ruuvasin seinään siskoni Ikeasta tuomat valokuvahyllyt. Mies ei ole tainut niitä vielä edes tajuta. Katsotaan huomaako viikonlopun aikana, että ne ovat nyt siinä uuden tuolin yläpuolella :) Meillä on periaateena, että mietitään loppuun asti ennen kuin seiniin kiinnitellään mitään. Se mielikuva reikäisistä hirsiseinistä ei nimittäin kiehdo minua.

Ompa outoa kun tuossa paikalla on nyt tuoli, siinä istuessani saan ihan uusia näkökulmia taloomme. Jännä juttu! Jos se siinä nyt jonkin aikaa menoamme seuraisi. Voi olla, että viimeistään jouluna kuusi valtaa tuolin paikan. Ehkä tänään illalla lasten mentyä nukkumaan voisinkin istua sohvan sijaan tuossa tuolilla ja lukea kirjastosta lainaamiani kirjoja :)

Hyvää viikonloppua kaikille!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti